Varjovelho Lewarian seisoskeli hermostuneena kitukasvuisen ruohikon peittämällä kukkulalla. Heidän ei olisi ikinä pitänyt laskeutua tälle planeetalle, mutta nyt oli liian myöhäistä ajatella sitä. Nyt oli tärkeintä pysytellä hengissä, kunnes Hloa'toec jälleen lipuisi lähelle. Läheisen kukkulan katveessa, naamiointi- ja kameleonttiverkkojen alla, odottivat Yökutojat. Kauempana, muissa suojapaikoissa, odottivat lukuisat kiiturit. He olivat valmiina.
Lewarian mietinnän keskeytti yhtäkkiä kommunikaatiokristallista kuuluva raportti "Vihollinen on tiputtautunut kaupunkiin ja sen läheisyyteen, ja siellä olleista joukoistamme suurin osa on tuhottu!" Manaten esi-isiään, Lewarian hyppäsi Kee-kiiturinsa takapenkille. Antaen telepaattisen käskyn, hänen kuljettansa ampaisi laitteen vauhtiin, kohti kilometrin päässä häämöttävää kaupunkia.
Vasemmalla puolen Yökutojat kiisivät kohti taistelualuetta, ja hologramminäytön mukaan lisäjoukot lähestyivät kaupunkia ja sen lähialueita joka suunnasta. Kaupungista selvinneet muutamat kiiturit näkyivät jo edessä, metsän takana suojassa. Käskien kuljettajansa kaartaa kiituri metsän taakse asemiin Lewarian antoi Yökutojille komennon aloittaa demonien hillottamisen. Korkean suhinan saattelemana leijuvaunujen ylöspäin kohotetuista seittitykeistä alkoi lennellä läpikuultavia seittiammuksia korkealle taistelukentän ylle.
Yhtäkkiä suhinan peitti alleen rääkynältä kuulostava ulina ja ylös taivaalle katsoessaan Lewarian näki joukon kirkkaasti maalattuja petomaisia hävittäjiä kiitämässä taistelualueen yli. Tämän takia pommittajat eivät siis olleet vielä pommittaneet kaaoksen asemia. Vaikka demonit kaupungissa olivat lähteneet vetäytymään, monitori kertoi, että kaaoksen pääjoukot lähestyivät pohjoisesta. Käskien itäisten, joen toisella puolen olevien joukkojen yrittää hidastaa kaaoksen etenemistä, Lewarian käski kuljettajansa viedä heidät lähemmäksi taistelua, lyödäkseen Yökutojien avustuksella samalla puolen jokea olevat demonit ja muut kaaoksen lähetit takaisin syvimpään helvettiin.
Tuskin kiituri oli lentänyt edessä olleen metsän yli kun edessä, muutaman sadan metrin päässä olevien etujoukkoina toimineiden tavallisten ja Kee-kiiturien sekaan taivaalta ryöpsähti joitain isoja ammuksia, jotka hetkessä posahtivat valtaviksi hyönteispilviksi. Samalla taivaanranta oikealla leimahti liekkeihin, ja nopea vilkaisu hologrammimonitoriin paljasti, että lähes koko Vaalea Kuolema oli hetkessä palanut poroksi kaaostulessa. Tilanneraporttien mukaan sekä hyönteispilvet että kaaostulen ampuivat suuret sotakoneet joen toisella puolen. Nopea varmistus kertoi, että toinen pommikonelentue oli enää muutaman kilometrin päässä, joten Lewarian lähetti lyhyen käskyn syöksyä pommittamaan kaaoksen tykistö ennenkuin se saisi pahempaa jälkeä aikaan.
"Lähestymme maalialuetta, mutta molemmat vihollislentueet ovat perässämme" raportoi Tulilintu yhden komentaja, "harhautamme...". Kommunikaatioyhteys katkesi yllättäen, ja strateginen tilannekartta osoitti, että komentajan alus oli ammuttu alas. Kaukana horisontissa valtavan tulipallon lähellä loput pommittajat kaarsivat korkealle taivaalle savuvana perässään. Mutta puiden takaa kaarsi esiin toinen pommittajalentue, joka laskeutui syöksyyn, liitäen kaaoksen maajoukkujen takaa suoraan kohti joen takana olevaa tykistöä. Ilmassa metsän ja joen takana näkyi hetken aikaa ilmatorjuntaohjusten vanoja mutta hetken päästä pommittajat kaarsivat näkyviin metsän takaa ja kipusivat takaisin korkealle taivaalle. Välittömästi niiden perässä koko metsän takana oleva tasanko muuttui kirkkaaksi välähdykseksi, häikäisten koko taistelukentän hetkeksi.
Jo ennenkuin valtava räjähdyksen ääni oli saavuttanut Lewarianin, antigravitaatiosiivin varustetut Haukat olivat jo loikkimassa kohti tykistön pommituksesta selvinneitä joukkoja. Hetken päästä Haukkojen johtajan raportti kertoi, että loput sotakoneet oli räjäytetty kranaateilla ja miehistö poltettu lasereilla. Samaan aikaan etujoukoissa olleet kiiturit olivat pakottaneet aiemmin kaupungissa olleet demonit taaksepäin ankarassa tulituksessaan, ja useita demoneita makasi palasina piikkilangassa. Joen toisella puolen kiiturit olivat kuitenkin erehtyneet liian lähelle vihollista, ja liekehtivien ja loikkivien demoneiden nopeus oli yllättänyt heidät ja jälleen useita henkikiviä oli pysyvästi menetetty. Kunpa joukkojen taistelutahto kestäisi loppuun asti.
Saadakseen kaaoksen pian perääntymään, Lewarian lähti kiitämään joukkoineen suoraan kohti edessä olevia kaaoksen joukkoja, jotka olivat jämähtäneet edessä olevalle mäelle ja metsään Yökutojien ankarassa pommituksessa. Päästyään muutaman sadan metrin päähän, kukkulan yli vyöryvät kultistit näkyivät jo selvästi ja syöksyivät kohti raidetykkien ammussateesta huolimatta. Keskittäen psyykkiset voimansa Lewarian lähetti valtavan energiapurkauksen lähimmäksi kerinneiden keskelle, roiskien heidän aivonsa ympäri taistelukenttää. Hänen yksikköönsä kuuluvat muut Kee-kiiturit onnistuivat myös leikkaamaan vihollisen kappaleiksi ennenkuin se pääsi liian lähelle. Kaaoksen hyökkäys oli tyrehtynyt, ja Lewarian antoi käskyn vastahyökkäyksen aloittamisesta.
Samaan aikaan hologramminäytön mukaan joen toisella puolen olleista joukoista viimeiset jäivät juuri demonien hyökkäyksen alle, ja kommunikaattorikristallin yhteys katkesi viimeiseen kirkaisuun. Vaikka kaaoksen joukot tällä puolen oli selvästi lyöty, riittäisikö se saamaan joen toisella puolen olevat kaaoksen kätyrit myös vetäytymään ennenkuin omien joukkojen jo pahasti heikentynyt taistelutahto lopullisesti pettäisi...
Lähettäen loput kiiturit jo vetäytyvien kaaoksen joukkojen kimppuun Lewarian ei voinut kuin toivoa parasta. Demonien ja kultistien kaatuessa raidetykkien tauottomaan tulitukseen loput kaaoksen joukot kääntyivät pakoon ja lähtivät juoksemaan tasangon yli kohti laskeutumisaluksiaan. Nopea tarkitus hologramminäytössä osoitti, että myös joen toisella puolen olevat kaaoksen joukot olivat alkaneet vetäytyä. Huokaisten helpotuksesta Lewarian käski joukkonsa vetäytymään suojaan varmistettuaan, etteivät kaaoksen joukot palaa.
Taistelu oli voitettu, mutta raskain tappioin. Suurin osa nopeista joukoista oli tuhottu, jalkaväki silvottu kappaleiksia ja henkikivet menetetty pysyvästi. Ainoastaan Yökutojat tukijoukkoineen olivat säilyneet ilman viholliskontaktia, samoin kuin toinen pommittajalentue. Antaen katseensa kiertää ruumiiden ja palavien ajoneuvojen jätösten kyllästämiä mäkiä, metsiköitä ja tasankoja Lewarian ei voinut kuin ajatella, että ehkä olisi pitänyt antaa vetäytymiskäsky välittömästi...