Chronicles of Blood

Veren aikakirjat oli klassinen nk. high-fantasya oleva Suuri Seikkailu, jossa joukko seikkailijoita liikkui Tanarin kuningaskunnan rajamailla etsien edesmenneen ruhtinas Alamonin aarteita ja ratkoessaan demoniongelmaa, joka piinasi valtakuntia.

Kampanja alkoi 1.1.1997, jolloin paikalla oli 4 pelaajaa muiden ollessa estyneitä. Sääntöinä käytettiin HDD3 sääntökokoelmaa, ja kampanja jatkui huhtikuun alkuun, yhteensä 13 pelikertaa. Vanha mainos on vielä tallella.

Seikkailut tapahtuivat Tanarin kuningaskunnassa ja sen pohjoispuolella olevilla tasangoilla. Yleistä infoa paikoista ja eri uskonnoista jne. löytyy kampanjatavaroista.

Kampanjan tapahtumat

"Ja niinä aikoina, kuin suuretkin valtakunnat vapisivat ja kärsivät demoniuhan alla, saapui etelästä joukko seikkailijoita, jotka suuntasivat matkansa kohti pohjoista ohi viimeisten sivistyneiden kaupunkien ja kylien."

1. sessio 1.1.

Paikalla Maija, Katri, Lasse ja Hedu

Hahmot saapuivat Stonewateriin, Tanarin kuningaskunnan pääkaupunkiin, josta matka jatkui kohti Hargarin vuoristoa ja rajalinnoitusta, mihin ruhtinas Alamon oli kymmeniä vuosia sitten vetäytynyt.

Viikon matkan jälkeen ryhmä saapui Naentoon, noin 100 ihmisen kylään, jossa on sivisaation viimeinen rajavartiosto pohjoiseen. Haastateltuaan muutamia paikallisia ryhmälle selviää, että Hargarin rajalinnoitus on hylätty jo vuosia sitten, ja nykyisin sielläpäin liikkuu örkkejä. Ryhmä sai käsiinsä myös kartan lähiseudusta.

Seuraavana aamuna ryhmän matka jatkui kohti pohjoista, ja illansuussa he saapuivat pieneen kylään, jossa asui enää pari kovanahkaista maanviljelijäperhettä muiden vetäydyttyä etelään linnan hylkäämisen jälkeen. Ryhmä jäi kylään illaksi, mutta illallisen aikaan sinne hyökkää joukko gobboja ja örkkejä. Syntyneessä taistelussa ryhmä tappaa parisenkymmentä gobboa ja muutaman örkin, joutuen itsekin aika huonoon kuntoon. Goblinoidit tappavat toisen perheen pään ja yhden lapsen, sekä haavoittavat vakavasti muita. Eloonjääneet irrottivat örkkien päät ja jättivät ne perheille maksuksi ja korvaukseksi (örkeistä maksetaan tapporahaa), nukkuivat yön yli ja valmistautuivat jatkamaan matkaa.

2. sessio 7.1.

Paikalla Maija, Katri, Lasse, Hedu ja Jere

Aamulla ryhmä auttoi jäljellejääneitä perheitä pakkaamaan ja keräämään tavaransa, ja ennen lähtöä toisen perheen rouva antoi ryhmälle lahjaksi pari kääröä suojaksi matkalle.

Ryhmän matka jatkui kohti Hargarin linnoitusta, ja seuraavana päivänä he saapuivat linnan luokse. Jätettyään hevosensa taakse ja vakoiltuaan hetken tilannetta ryhmä lähti kiertämään linnaa löytääkseen mahdollisen takasisäänkäynnin tai muun keinon päästä sisään. He löysivätkin linnan takaa kallion halkeamasta lupaavan näköisen käytävän, joka oli suljettu paksulla tammiovella.

Seuraavana aamuna ryhmä palasi halkeamalle, ja vääntäytyi ovesta sisään. Takana olevasta pimeästä käytävästä he löysivät kuoleen sotilan jätökset, joista nousi pelottava usvaolento, jonka ohi he lopulti vääntäytyivät ja suojautuivat siltä lukemalla aiemmasta kylästä saamallaan kääröllä. Jatkaen pimeää tunnelia pitkin he ohittivat toisen epäilyttävän ruumiin ja saapuivat lopulta linnan vankityrmien ja varastojen luo.

Kellarista ei löytynyt mitään, mutta linnan alakerrassa oli kymmeniä goblinoideja nukkumassa päiväuntaan, ja ryhmä varovaisesti hiipi näiden ohi seuraavaan kerrokseen, ja sieltä aina kolmanteen kerrokseen, missä tien itse kolmannen kerroksen saleihin tukki suuret tuplaovet oudoilla riimuilla.

Ryhmä ei päättänyt tutustua riimujen mahdolliseen vaikutukseen, vaan nopeasti ulkokautta kiipesivät katolle. Onni oli heille suosiollinen eikä laiskat gobbo-vartijat torneissa katselleet linnan sisäpihalle päin. Katolta ryhmä löysi muutaman gobbon, jotka he tappoivat nopeasti ja melko äänettömästi. Tämän jälkeen he tutkivat päärakennuksen tornit, joista kahden kierreportaat laskeutuivat aina alas goblinoidien nukkumatiloihin asti, mutta kolmas oli hylätty ja sieltä löytyi jäännöksiä jostain taikuusrituaaleista, sekä kierreportaat alaspäin, jotka johtivat toiselle ovelle, joka oli riimuin suojattu.

Samaan aikaan Naf'ezz oli vihdoinkin saanut muun ryhmän kiinni, ja havaitsi heidät kiipeämässä linnan seinustalla. Käyttäen levitaatiovoimiaan Naf'ezz saapui linnan luo ja aina ylös sinne, missä muu ryhmä oli. Naf'ezzin avulla ylemmissä ovissa olevat riimut tulkittiin, ja niiden arvioitiin avaavan jonkinlaisen repeymän aina johonkin ulkotasoon asti. Näillä tiedoilla ryhmä päätti ennemmin tutustua ensin linnan rintamavarustuksella oleviin torneihin, ja he laskeutuivat toiselle rintamavarustuksella, ja lähtivät kohti ensimmäistä tornia. Matkalla heidät kuitenkin huomattiin.

Ryhmä ryntäsi nuolisateessa torniin, ja hakaten muutaman vihollisen linnoittivat tornin kaikki 3 sisääntuloa. Goblinoidit kuitenkin tunkivat raskaasti päälle, ja pian kaksi ovista murtui. Syntyi raju taistelu, jossa alakerta oli jatkuvassa nukutuspilvessä ja yläkerrassa taisteltiin verisesti. Vain kohtalo ja jumalainen väliintulo pelasti ryhmän tappioilta, ja he pakenivat tornin huipulta köydellä laskeutuen ja juosten rotkon kautta takaisin hevosilleen, ja ratsastaen niillä monen kilometrin päähän.

3. sessio 15.1.

Paikalla Maija, Katri, Lasse, Jere ja Mikael

Ryhmä leiriytyi kauas linnasta, ja jäi hoitamaan haavojaan ja miettimään uutta taktiikka. Ensimmäisen lepopäivän aikana Irwin vihdoinkin saavutti muun ryhmän, ja päätettiin yrittää sisään ogren, joka halusi vain töitä, avulla.

Irwin pääsikin sisään portista örkkien ottaessa hänet päivävartioon heidän oman heikon päivänäkönsä takia, ja välittömästi Irwin viskasi vartiossa olleet muut gobot menemään, ja päästi muun ryhmän sisään. Koko ryhmä sitten eteni päälinnan alakertaan, missä aloitettiin verilöyly, ja koko alakerta hakattiin kappaleiksi. Tämän jälkeen yritettiin rynnäkköä seuraavaan kerrokseen, joka oli lähinnä örkkien asuinsija, ja täällä kohdattiin liian kova vastus ja ryhmä joutui jälleen vetäytymään henkihieverissä pois.

Ryhmä palasi vanhalle leitiytymispaikalleen, ja vietti nelisen päivää hoidelleen haavojaan ja opetellen taikoja. Viidentenä päivänä he palasivat, ja tällä kertaa Naf'ezz leijui muurien yli ja teurasti vartiossa olleet goblinit unipilvillään ja taitavalla sauvankäyttötaidolla. Tämän jälkeen ryhmä yritti vaihteeksi sisään päälinnan etuovesta, mutta joutui vetäytymään takaisin rintamavarustuksen torneille tien ollessa tukittuna salvatuilla ovilla.

Samaan aikaan gobot olivat nousseet päälinnan katolle, ja alkoivat sieltä ampumaan hajalaukauksia kohti ryhmää, joka oli linnoittautunut yhteen torniin. Ryhmä päätti kokeilla vielä viimeisintä ovea sisään, ja rynniköi rintamavarustuksen ovesta päälinnaan sisälle, suoraan suurten riimutettujen tuplaovien viereen. Lyhyt tarkistus portaita alaspäin paljasti, että portaiden alapäähän oli luotu maaginen verkko, joka hidastaisi rynnäkköä tätä kautta.

Ryhmän suunnitellessa seuraavaa toimintaansa, verkon toisella puolen olevat örkit ja gobot alkoivat suunnitella kiertämistä ryhmän kimppuun yläkerran riimutetun tilan kautta. Ennenkuin ryhmä sai päätettyä mistään uudesta toiminnasta, koko linna alkoi värisemään ja jonkinlainen repäisyn ääni kuului ovien takaa. Ryhmä ei jäänyt tutkimaan asiaa tarkemmin, vaan juoksi täyttä vauhtia edelliseen vartiotorniin josta jäi tarkkailemaan tilannetta.

Tornista näkyi, kuinka päälinnoituksen yläkerta ensin pimeni sisältä, ja pian sen ikkunoiden läpi rysähti ulkoilmaan nahkasiipisiä demoneita, jotka kääntyivät välittömästi katolle olleiden gobbojen kimppuun. Samaan aikaan linnan sisällä pari muuta demonia siirtyi portaita pitkin alakertaan. Ryhmä tarkkaili tilannetta ja varmuuden vuoksi piirsi maahan suojaringin demoneita vastaan.

Jonkun aikaa odoteltuaan toiminta linnassa oli sen verran hiljentynyt, että ryhmä päätti lähteä tutkimaan tilannetta, ja ensin lähti tutkimaan nyt avonaisten tuplaovien takana olevia huoneita. Ovien takaa avautui suuri valtaistuinsali, missä he kohtasivat nalfeshneen, joka välittömästi sai puolet ryhmästä juoksemaan pakoon Irwinin ja Earinin jäädessä saliin ovien iskeytyessä itsestään kiinni.

Hetken miettimisen jälkeen kaksikko hyökkäsi demonin kimppuun, joka iski Earinin parilla iskulla maahan, ja alkoi kirota Irwiniä. Muu ryhmä tällä välin päätti palata takaisin huomattuaan osan jääneen taakse. Muiden rynnättyä apuun saatiin demoni piakkoin tapettua useiden taikojen ja tehokkaan hakkauksen ansiosta, ja ryhmä siirtyi tutkimaan, mitä linnan kirjastosta löytyisi...

4. sessio 22.1.

Paikalla Maija, Katri, Jere ja Lasse

Nopea tutkimuskierros linnan yläkerroksessa johti komentajan päiväkirjan ja yhden lukitun oven löytämiseen. Ennenkuin ovesta kerittiin mennä läpi, paikalle saapui pari örkkiä tutkimaan tilannetta, joista toinen nukutettiin mutta toinen kerki luikkia pakoon vaihdettuaan pari iskua Earinin kanssa. Ryhmä jatkoi kerroksen tutkimista ja meni väkivalloin läpi lukitusta ovesta päästen hylättyyn työhuoneeseen, josta hetken penkomisen jälkeen löytyi muutama mielenkiintoinen purnukka, muttei mitään arvokasta. Parin kirjan kanssa ryhmä palasi hevosten luokse ja siirtyi jälleen yöpymään.

Illalla komentajan kirjaa selatessa paljastui, että Alamon oli aikoinaan käynyt kalpeaksi, mutta myös outo hullun kiille oli vallannut hänen silmänsä, ja lopulta hänen uskolliset miehensä olivat lähteneet hautaamaan häntä Hargarin hautakummoille, jolta retkeltä nämä miehet eivät koskaan palanneet. Näiden tietojen nojalla seuraavana päivänä Naf'ezz ja Earin kävivät vielä kerran linnassa, mutta eivät löytäneet enää mitään mielenkiintoista, sillä örkitkin näyttivät jättäneen linnan jättäen jälkeensä vain ison kasan ruumiita, mukaanlukien 4 siivekkään demonin.

Koska linnasta ei enää näyttänyt löytyvän mitään mielenkiintoista, päätti ryhmä lähteä kohti hautakumpuja tutustuakseen Alamonin hautaan. Muutaman päivän matkustamisen jälkeen he vihdoin saapuivat kirkon ja hautakumpujen lähelle, mutteivat viitsineet vielä yöllä mennä tutkimaan aluetta.

Seuraava päivä oli sumuinen ja kostea, ja ensin sumusta paljastui kirkon rauniot, joihin ryhmä lähti tutustumaan. Kirkon seinät olivat vielä hyvin pystyssä, mutta muutoin paikka oli aivan rauniotunut. Tutkiessaan kirkon jäännöksiä ryhmä löysi pääsalista istumassa pienessä kehässä viisi pyhiinvaeltajien kaapuihin pukeutunutta hahmoa, jotka hitaasti ja äänettömästi nousivat seisomaan ja hitaasti kävelivät ryhmän eteen. Huput peittivät heidän kasvojaan, ja yhteenkään kyselyyn tai uhkaukseen ei heiltä tullut vastausta. Lopulta Earin hermostui ja syöksyi yhden kimppuun, mikä sai kaikki pyhiinvaeltajat paljastamaan terävät kyntensä ja tyhjät silmänsä, ja pian koko ryhmä taisteli hengestään näitä epäkuolleita hahmoja vastaan. Nopean tilannearvion jälkeen ryhmä päätti vetäytyä, mutta kirkosta ulos päästyään jäivät jälleen taistelemaan.

Taistelu oli pitkä, sillä epäkuolleet olivat nopeita ja sitkeitä, ja lopulta Mangold kohtasi kohtalonsa yhden epäkuolleen imettyä hänen elinvoimansa. Loppuryhmä onnistui kuitenkin hakkaamaan epäkuolleet palasiksi ja ryhmä pääsi jatkamaan tutkimuksiaan.

Kirkosta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, joten ryhmä jatki matkaansa hautuumalle, ja etsi sieltä Alamonin hautakryptan, johon he hetken miettimisen jälkeen tunkeutuivat. Hauta oli suljettu kiviovella, jossa oli jotain riimuja, mutta ryhmä tunki itsensä siitä läpi aina haudan perukoille asti. Heidän harmiksi hauta oli kuitenkin täysin tyhjä, eikä siellä ollut edes ruumista saatika arkkua. Tyhjin käsin he palasivat takaisin maan pinnalle - suoraan keskelle joukkoa hiljaisia ja äänettömiä zombeja, jotka kävelivät heitä kohti.

Ryhmä ei jäänyt testaamaan teräksensä lujuutta zombeja vastaan, vaan Naf'ezzin johdolla juoksi väljemmän rivistön läpi kauas metsään, jossa hieman kierrellen ja harhaillen löysivät lopulta takaisin kirkolle ja hevosilleen. Ennenkuin zombit kerkisivät liian lähelle, he valjastivat hevosensa ja karauttivat pakoon, takaisin etelään ja Naentoon, minne majoittuivat pariksi viikoksi keräämään voimia ja opettelemaan uusia taikoja. Samalle he kuulivat Julianilta, paikalliselta metsänkävijältä, jolta olivat karttansa alunperin ostaneet, että hän oli nöhnyt isön joukon leirin linnan ja Talonin kivikoiden välissä, mutta varoitteli ryhmää menemästä kivikkoon.

5. sessio 29.1.

Paikalla Maija, Katri, Lasse, Jere, Mikael ja Irre

Levättyään tarpeeksi ryhmä suuntasi matkansa jälleen kohti pohjoista, tarkoituksenaan löytää linnasta vetäytyneet örkit. Joukkoon liittyi myös heidän vanha ystävänsä Bruthus, ja jonkin aikaa kuljettuaan myös Cindrenna sai heidät kiinni.

Parin päivän matkustamisen jälkeen he törmäsivät pieneen ryhmään gobboja, jotka teurastettiin armotta. Seuraavana päivänä matka jatkui gobbojen jälkiä takaperin seuraten, kunnes ne yhtyivät suuren joukkion jalanjälkiin. Nämä jäljet johtivat kohti Talonin kivikkoa, ja saavuttuaan joelle ryhmä haistoi örkkien leirin.

Auringon viimeisten häikäsevien säteiden suojassa ryhmä eteni örkkien kimppuun ja hyökkäsi näiden vielä nukkuessa. Syntynyt taistelu oli verinen ja pitkä, mutta lopulta ryhmä seisoi voittajina lähes puolensadan goblinoidiruumiin keskellä. Kerättyään ruumiilta kaiken arvokkaalta vaikuttavan ryhmä leiriytyi jonkin matkan päähän.

Seuraavana päivänä ryhmä ylitti joen ja jatkoi matkaansa kivikkoon, missä pienentyneen örkkiryhmän jalanjäljet alkoivat käydä hankaliksi seurata. Jonkin aikaa kivikkoisissa solissa kuljettuaan ryhmä löysi hassun riimukiven, johon koskeminen sai ryhmän jäsenet yksi kerrallaan katoamaan ja ilmestymään jonnekin satunnaisiin paikkoihin keskelle kivikkoa.

Erilleen joutuneet seikkailijat vaeltelivat ympäri solia huudellen, ja pian Bruthus löysi Irwinin, ja he yhdessä löysivät ison ja vihaisen minotaurin, joka melkein hakkasi heidät kahtia. Kohtalo oli kuitenkin seikkailijoiden puolella, ja pian minotauri makasi hengettömänä maassa.

Samoihin aikoihin Cindrenna oli löytänyt Tangerin, ja yhdessä he vaelsivat solissa. Solista löytyi myös toinen minotauri, joka raivotin hyökkäsi heidän kimppuunsa, ja jälleen vain hyvä onni ja kohtalo pelasti heidät, ja pian apuun rynnänneiden ystävien avulla tämäkin minotauri saatiin hengettömäksi.

6. sessio 5.2.

Paikalla Maija, Katri, Lasse, Mikael ja Irre

Taistelun jälkeen ryhmä alkoi etsimään minotaurien pesää, ja pian eräästä solasta löytyikin lupaava luola, josta tulvi yököttävä ruumiiden haju. Luolassa oli kymmeniä osittain kaluttuja örkkiraatoja, ja sen lattiaa peitti suuri kerros uusia ja vanhoja luita.

Luolaa jonkin aikaa tutkittuaan ryhmä löysi jonkin edesmenneen seikkailijaporukan ruumiit, ja näiltä he veivät joukon arvokkaita amuletteja sekä joukon outoja kääröjä, nuolia ja pulloja. Toinen kääröistä ei ollut maaginen, ja se oli suljettu edesmenneen suuren ritari Tilumin sinetillä. Käärön avattuaan ja luettuaan heille selvisi, että Tilumin viimeinen leposija sijaitsi tässä kivikossa, ja niinpä ryhmä välittömästi päätti lähteä tutkimaan sitä, sillä Tilum oli aikoinaan murskannut edestään valtavia epäkuolleiden laumoja hohtavalla kirveellään.

Käärön ohjeiden avulla ryhmä pian löysikin lupaavalta vaikuttavan paikan, ja he varovasti laskeutuivat syvälle luoliin, jossa he kohtasivat joukon erilaisia ritarillisia hyveitä (joissain määrin) testaavia koettelemuksia. Ryhmä oli kuitenkin neuvokas ja pysyi heille osoitetulla tiellä, ja muutaman tunnin päästä he palasivat ulkoilmaan mukanaan Tilumin hohtava taistelukirves.

Ryhmä palasi tämän jälkeen hevosilleen, jotka yhä odottivat uskollisina heitä kivikon laitamilla, ja ratsasti takaisin itään. Tutkittuaan hetken aikaa saamansa karttaa he päättivät tällä kertaa käydä tutustumassa kartaan merkittyyn Noidanhampaaseen, jonne heitä oli useita kertoja varoitettu menemästä. Matkalla he pysähtyivät pariksi päiväksi hylättyille taloille, joissa olivat kuukausi pari sitten puolustaneet uudisraivaajia goblinoideilta, keräämään voimiaan ja opettelemaan uusia taikoja sekä tutkimaan saatuja aarteita.

Lopulta matka jatkui taas kohti vuoristoa, ja seuraavana päivänä ryhmä saapui jälleen Tulumin kirkon raunioille ja hautakummuille. Alueelta ei löytynyt mitään kovin mielenkiintoista, mutta Cindrenna onnistui löytämään maasta Alamonin kryptan edustalta ikivanhat raskaiden kärryjen jäljet, jotka johtivat hautuumaan poikki aina sen pohjoiselle portille. Näillä tiedoin ryhmä päätti entistä varmempana lähteä tutkimaan Noidanhammasta.

Seuraavana päivänä ryhmä saapui arvatenkin Noidanhampaalle, joka oli mustasta kivestä rakennettu yllättävän hyvin säilynyt suuri katettu torni. Ilman tarkempia miettimisiä Cindrennan johdolla ryhmä astui sisään torniin sen avonaisesta alaovesta suoraan isoon alasaliin. Alasalin vastakkaisella laidalla parvekkeela heitä vastassa oli mustaan kaapuun ja viittaan pukeutunut kalmakkaan oloinen hahmo, joka vaati tietää, kuka uskalsi astua hänen torniinsa. Saamatta mitään järkevää vastausta tämä hahmo kääntyi poispäin sanoen vain 'tappakaa heidät', ja samalla kulmien takaa astui esille mustaan sotisopaan pukeutuneet luurangot.

Ryhmä reagoi nopeasti ja väkivaltaisesti. Bruthus syöksyi lyömään toista luurankoa, ja Tangerin heitti valtavan tulipallon suoraan tummaa hahmoa päin, joka hetken aikaa huusi tulessa ja sitten katosi. Muut hetken aikaa hakkasivat luurankoja, mutta yhtäkkiä tämä aiemmin nähty hahmo seisoikin heidän takanaan. Cindrenna syöksyi karjahtaen sen kimppuun, ja melkein halkaisi tämän hahmon yhdellä heilautuksella hohtavalla kirveellään. Ennenkuin muut kerkisivät paljoa tehdä, hahmo mutisi viimeisillä voimillaan jotain ja katosi.

Ryhmä hakkasi luurangot palasiksi ja jatkoi tornin alakerran tutkimista Bruthuksen ja Tangerinin vahtiessa ulko-ovea, jos tämä hahmo ilmestyisi jälleen. Tornin laidoilta löytyi kapeat käytävät, jotka olivat täynnä panssariin puettuja luurankoja, jotka puolustivat itseään Cindrennan hakatessa toisella laidalla, Earinin toisella laidalla niitä palasiksi.

Luurankojan hajotessa palasiksi sivukäytävissä, laskeutui yhtäkkiä kylmä kalvakas käsi Bruthuksen olkapäälle, ja hetkessä hänet peitti jääkerros. Käyttäen kuitenkin kaikki voimansa Bruthus onnistui samantien hajottamaan jään ympäriltään, ja Tangerinin kanssa hän välittömästi alkoi hakkaamaan tätä tummaa hahmoa, joka jälleen seisoi heidän edessään, selvästikin haavoistaan toipuneena. Hetken päästä taisteluun yhtyi myös Irwin, ja yhdessä he yrittivät hakata tätä hahmoa, joka vuoronperään peitti heidät jäällä tai mutisi heille kuolemaa.

Hakattuaan loput luurangot ensin Cindrenna ja sitten Earin liittyivät mukaan taisteluun, mutta yksi kerrallaan ryhmän jäsenet kaatuivat maahan kylmyyden jäädyttäminä tai suurten haavojen auettua hahmon vain koskettaessaan heitä. Viimeisillä voimillaan Earin rukoili jälleen Ailielia auttamaan heitä, ja onni oli hänelle suosiollinen. Ailien käänsi katseensa jälleen hetkeksi heitä kohti, ja yhtäkkiä ryhmä huomasi makaavansa ulkona kalliolla tornin uumenien sijaan.

7. sessio 12.2.

Paikalla Maija, Katri, Lasse, Jere ja Irre

Saatuaan turpiinsa lichiltä ryhmä vetäytyi takaisin vuorenrinteeltä löytämäänsä luolaan, jossa viettivät viikon ajan opiskellen uusia taikoja. Samaan aikaan Naf'ezzz sai heidät taas kiinni, ja Irwin lähti metsästämään villisikoja laaksoon.

Valmistauduttuaan tarpeeksi ryhmä palasi Noidanhampaalle, tällä kertaa varustautuneena suojataioin. Alakertaan astuttuaan lichi ilmestyi heille taas, ja välittömästi he hyökkäsivät kohti sitä, antaen muutaman luurangon vain hieman hidastaa itseään.

Taistelu pian muuttui armottomaksi takaa-ajoksi, kun ryhmä juoksenteli portaita ylös ja alas lichin teleportautuessa jatkuvasti pakoon. Lopulta Cindrenna kuitenkin onnistui lyömään onnekkaan iskun suoraan lichin kylkeen ja siitä läpi, halkaisten koko mustan lordin!

Mutta samalla kun lichi lopullisesti tuhoutui, alkoi hänen torninsakin sortua, sillä sitä piti kasassa vain lichin musta taikuus. Kaapaten kainaloon muutaman löytämänsä esineen ryhmä juoksi ulos pihalle tornin sortuessa valtavalla jyrinällä heidän takanaan. Keräten kamansa kasaan ryhmä palasi hetkeksi majaluolaansa tutkimaan löytäjään, mutta pölyn ja tulipalon sammuttua palasi takaisin tornin raunioille etsimään, olisiko siellä mitään mielenkiintoista.

Raunioiden keskelle oli jostain ilmestynyt outo hohtava portti, ja jotain liikkui raunioissa. Ryhmä meni lähemmin tutkimaan asiaa, ja raunioiden keskeltä heidän eteensä astui glabrezu, helvetin koirahirviö. Karhuen ryhmä syöksyi tämän demonin kimppuun, joka hyvin kesti heidän ryntäyksensä ja sai hetkessä pahasti viilleltyä taistelijoita hulluuden vallatessa Cindrennan mielen. Paikalla saapui myös sammakkomainen demoni, ja Earinin sananmukainen halkeaminen pariin viiltoon glabrezun terävillä kynsillä sai ryhmän loput jäsenet perääntymään ja lopulta kääntymään juoksuun Tangerinin kaatuessa sammakon myrkkypuraisuihin.

Naf'ezz kärjessä, Cindrenna mielensä menettäneenä hänen (viittansa) perässä juosten suunnattiin takaisin luolille, ja Bruthus ryhmästä viimeisenä selvisi enää paikalle. Seuraavana päivänä jäljelle jääneet palasivat jälleen tutkimaan rauniota, joista hohtava portti oli jo kadonnut. Ruumiiden lisäksi raunioista löytyi myös muutama säilynyt esine, mutta tornista löytynyt riimumiekka oli jälleen kadonnut.

8. sessio 19.2.

Paikalla Katri, Lasse, Jere ja Mikael

Ryhmä palasi takaisin Naentoon ja majoittui sinne kuukaudeksi lepäämään ja hoitamaan haavojaan samalla kun Naf'ezz opetteli uusia taikoja ja luki lichin kirjoja. Kirjoista selvisi, että lichi oli Alamon itse, joka oli myös yksi pääsyy demoniporttien aukeiluun ympäri vanhaa ja uutta maailmaa. Kirjoista myös selvisi, että hän oli haudannut Aikojen kiven vanhaan kaivokseen Kalman tasangoille, ja tämän kiven avulla portit aukesivat yhä uudelleen ja uudelleen.

Levättyään tarpeeksi Bruthus, Naf'ezz ja Irwin lähtivät taas kohti pohjoista. Mukaan lähti myös Earinin serkku Earic, joka oli saapunut kyllän pari viikkoa aikaisemmin. Ryhmän matka suuntautui ensin Paskalammelle, ja sieltä löytyikin vanha eukko, joka poisti Irwinistä häntä vaivanneet kiroukset. Tämän jälkeen matka suuntautui jälleen kohti Hargarin rajalinnoitusta, ja kolmen päivön jälkeen ryhmä saapui linnoitukselle.

Yövyttyään linnoituksessa ryhmä jatkoi seuraavana päivänä matkaansa Kalman tasangoille, ja toisen päivän illalla he löysivät etsimänsä kylän rauniot. Seuraavana päivänä he tutkivat kylän, josta ei löytynyt mitään kovin mielenkiintoista, joskin kaikki talot olivat täynnä ruumiita, ja kylän keskusaukiolla seikkailijoilla oli ahdistava tunne, että heitä tarkkailtiin. Tästä huolimatta Bruthuksen johdatuksella ryhmä etsi kaivosten sisäänkäynnin, ja lähti laskeutumaan syvälle maan uumeniin.

Astuttuaan ensimmäiseen luolaan kaivoksissa ilmestyi ryhmän eteen suuri demoni, joka ei kerinnyt sanoa paljoakaan ennenkuin oli jo keskellä heiluvia miekkoja ja kirveitä. Kiroten katkerasti vastustajiaan demoni pian kaatui maahan täynnä pieniä ja suuria haavoja, ja ryhmä jatkoi matkaansa syvemmälle kaivoksiin.

Jonkin aikaa kuljettuaan luolien halki lattia ryhmän alla antoi periksi ja valtava kivivyöry vei ryhmän mukanaan aina syvälle, syvälle kylmään ja kosteaan luolaan. Pian selvittyään kolhuista ja saatuaan tulta soihtuun ryhmä joutui puolustamaan itseään zombeja ja luurankoja vastaan matkan suuntautuessa takaisin ylöspäin. Noustuaan vanhoja puutikkaita muutaman kaivostason ylöspäin ryhmän kimppuun hyökkäsi kymmenkunta luurankoa, ja pian ryhmä huomasi olevansa selvästi alakynnessä, ja ainoastaan Naf'ezz ja Bruthus onnistuivat pakenemaan tikkaita ylemmäs Irwinin ja Earicin kaatuessa luurankojen miekkoihin. Edes Earicin viimehetken rukous ei tuonut tarvittavaa apua tilanteeseen ja niinpä kaivoksista ylös palasi vain pari ryhmän jäsentä.

9. sessio 26.2.

Paikalla Katri, Lasse, Jere, Mikael, Irre ja Maija

Noustuaan takaisin maan pinnalle Naf'ezz ja Bruthus palasivat takaisin edelliseen rauniokylään, sillä yö vainotussa kylässä ei houkutellut. Täällä he tapasivat taaksejääneen Cindrennan, jonka mukana oli saapunut myös hobitti Arnold ja ihmiset Shaitan ja Shrp.

Seuraavana päivänä ryhmä laskeutui takaisin kaivoksiin lisävahvistustensa kera. Tällä kertaa koko ensimmäinen kaivostaso tutkittiin, mutta mitään mielenkiintoista ei löytynyt, ja sortuneen huoneen läpi yrittäessä Cindrenna, Bruthus ja Arnold luiskahtivat sortumaan ja vierivät syvälle kaivoksen pohjalle.

Saatuaan soihdun taas syttymaan alas vierinyt ryhmä palasi Bruthuksen kartan avulla pääkuilun pohjalle ja lähti nousemaan sitä samalla kun ylös jääneet Naf'ezz ja Shaitan lähtivät laskeutumaan pääkuilua alaspäin. Alemman ryhmän saavutettua seurrava taso luolasta Cindrennan kimppuun hyökkäsi yhtäkkiä nahkasiipinen demoni, joka osuman saatuaan tipahti kaivoksen pohjalle, josta se demonisilla voimillaan tiputteli ryhmän jäseniä tikkailta. Alas rynnännyt Bruthus sai kuitenkin Arnoldin avulla hakattua demonin kuoliaaksi ja ryhmä kokoontui yhteen toiseksi alimman tason käytävään, jossa yhä makasi suuren kaksipäisen zombien ruumis.

Kaivostasoa tutkiessaan ryhmä löysi joukon zombeja jotka päästivät riivatusta tilastaan, ja muutaman melko tyhjän huoneen. Seurattuaan raiteita syvemmälle maan sisään yhtäkkiä seinistä heidän ympärillään tunkeutui suuri joukko zombeja, jotka hetkessä ympäröivät ryhmän raapien ja kynsien heitä. Kesken taistelun vielä paikalle saapui sammokkomainen demoni, joka kutsui paikalleen pari ystäväänsä.

Ryhmä kuitenkin selvisi taistelusta voittajana ja tappoi demonitkin, joskin yksi niistä katosi savuna ilmaan. Tämän jälkeen päästiin tutkimaan radan päässä olevaa suurta luolaa, jonka perältä löytyi outo musta kivi, jota suuri kivipatsas vartioi.

Taistelijoiden häiritessä kivipatsasta (joka tietysti alkoi liikkua heti kun tarpeeksi lähelle mentiin) Naf'ezz kaappasi kiven, ja taistelijoiden hakattua golemin palasiksi ryhmä palasi ulkoilmaan mukanaan Aikojen kivi. Ulkona tosin selvisi, että joku oli vienyt heidän ratsunsa.

10. sessio 5.3.

Paikalla Katri, Lasse, Jere, Mikael, Irre ja Maija

Noustuaan kaivoksista oli jo niin myöhä että ryhmä siirtyi muutaman kilometrin päähän yöpymään, ja seuraavana päivänä lähtivät jäljittämään heidän ratsunsa vieneitä otuksia.

Jäljet, jotka olivat selvästi örkeistä ja susista lähtöisin, johtivat pohjoiseen, ja päivän seuraamisen jälkeen ryhmä saapui illalla vanhan pikkukaupungin luokse, jonne örkit olivat selvästikin majoittuneet.

Seuraavana aamuna Arnoldin johdolla lähdettiin tutkimaan kylää, jota lähestyttäessä pian esiin astui joukko örkkejä, ja ryhmä joutui vetäytymään miettimään uutta taktiikkaa. Myöhemmin päivällä yritettiinkin vastakkaisesta suunnasta, mutta kyllän asti päästyään örkit ja gobot kävivät kimppuun joukolla ja tapettuaan kymmenkunta ryhmä oli pakotettu juoksemaan pakoon kylästä.

Jäätyään ilman ratsujaan ja ollen selvästi alakynnessä ryhmä päätti palata etelään hakemaan uudet ratsut ja opettelemaan taikoja, ja niinpä lähdettiin taivaltamaan etelään. Seuraavana yönä takaa-ajossa olleet örkit kuitenkin löysivät ryhmän, joka kuitenkin selvisi voittajana taistelusta ilman menetyksiä.

Parin päivän marssin jälkeen saavuttiinkin takaisin Hargarin linnoitukselle, jonne Naf'ezz jäi opettelemaan uusia taikoja Arnoldin ja Shrpin hakiessa ratsuja ja varusteita aina Naentosta asti. Mu ryhmä vietti aikansa metsästäen ruokaa ja valmistellen turkiksia talvea varten, sillä metsä oli jo ruskassa ja kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta.

Viikon jälkeen Arnold ja Shrp palasivat, ja Naf'ezz vietti vielä viikon opetellen lisää taikoja ja tutkien ryhmän maagisia esineitä.

11. sessio 12.3.

Paikalla Katri, Lasse, Jere, Irre, Mikael ja Maija

Koska talvi oli tulossa, ryhmä jäi viettämään sitä Hargarin linnoitukseen. Muiden hakiessa polttopuita ja metsästäessä ruokaa Arnold kännäsi ja Naf'ezz luki taikoja ja tutki maagisia kamoja.

Ensimmäisen aikojen kiven vieminen oli kuitenkin saanut demoniporttien avautumisen sekoilemaan ja ne aukesivat yhä useammin lähemmäksi kivien olinpaikkaa, ja talven aikana linnaankin ilmestyi aika-ajoin repeämiä.

Ensimmäisellä kerralla tuli vain yksi demoni, joka pian hakattiin, mutta toisella kerralla saapunut marilith kerkisi siivilöidä Arnoldin ja kutsua apujoukkoja ennenkuin se saatiin siivilöiksi.

Keskellä talvea Cidrenna löysi hangesta jäätyneen hobitin sotisovassa, ja sulattuaan paljastui Arnoldin veljeksi. Ja talven kääntyessä jo hitaasti kohti kevättä linaan saapui vielä kolmas demoni, joka kerkisi kutsua paljon apuvoimia ja tämä demonilauma melkein voitti taistelun ryhmää vastaan.

12. sessio 19.3.

Paikalla Katri, Lasse, Jere, Maija ja Mikael

Kevään tultua ryhmä palasi jälleen pohjoiseen örkkikylän lähelle, ja tällä kertaa ensin tutkittiin lähellä olleet kaivokset.

Syvälle labyrinttimaiseen kaivokseen laskeutuivat Burt, Naf'ezz, Bruthus, Shaitan ja Shrp, mutta kaivoksista ei löytynyt muuta kuin yksi luupaholainen ja kivigolemin jätökset ja paikka, missä arvatenkin toinen Aikojen kivi oli ollut. Tyhjin käsin ryhmä palasi maan pinnalle.

Koska örkeillä oletettavasti oli toinen kivi, ryhmä alkoi jälleen tarkkailemaan örkkejä, mutta yöllä heidän peräänsä tuli valtava örkkilauma, jonka edessä ryhmä joutui vetäytymään kohti etelää. Seuraavana päivänä huonosti nukutun yön jälkeen ryhmä kyllästyi vahtimaan örkkejä ja päätti ensin käydä hakemassa kolmannen kiven.

Kolmas kivi Demonuxin ohjeiden mukaan sijaitsi parin päivämatkan päässä idässä, ja toisena päivänä ryhmä saapui kivettyneeseen metsään, jonka keskellä sijaitsi vanhan kaupungin rauniot. Matka raunioille oli painostava, sillä metsässä tiedettiin asuvan kivipeikkoja ja cockatriceja, ja keskipäivän aikoihin ryhmän löydettyä kivettyneitä kivipeikkoja heidän kimppuunsa lehahti muutama cockatrice, jotka onnistuivat nokkimaan Shrpin kivipatsaaksi ennenkuin saatiin tapetuksi.

Illalla ryhmä saapui kaupunkiin, joka oli muurin ympäröitu komea raunio, jonka elävät ja kivettyneet puut ja kasvit oliavt vallanneet. Ryhmä valtasi raunioiden isoimman talon ja jäi sinne nukkumaan, mutta yöllä paikalle saapui ensin yksi ja sitten kaksi kivipeikkoa, jotka olivat haistaneet hevosten ja ryhmän veren. Taistelussa pahemmilta tappioilta selvittiin, mutta yksi poni menetettiin.

Seuraavana aamuna tutkittuaan vähän enemmän yöpymispaikkaansa ryhmä paljasti portaat kellariin, mistä löytyi pari isoa salia, muutama zombi ja kiviovi,jossa oli tutunnäköisiä riimuja. Samaan aikaan Shina löysi vihdoinkin muun ryhmän, josta oli jäänyt jälkeen.

Bruthus tunkeutui ovesta läpi, ja perustuksia tärisyttävällä ryminällä aukesi jälleen hetkellinen repeämä ulottuvuuksien väliin, ja ryhmä joutui jälleen tappamaan yhden glabrezun ennenkuin sai käsiinsä toisen Aikojen kiven.

13. sessio 2.4.

Paikalla Katri, Irre, Jere, Maija ja Mikael

Ryhmä palasi kivettyneestä metsästä takaisin örkkikylän luo, ja tapasi jälleen Cidrennan, joka oli käynyt henkilökohtaisella ristiretkellä tässä välissä. Muun ryhmän jäädessä jälleen vahtimaan örkkikylää ja suunnittelemaan tapaa, jolla örkit tapettaisiin, Bruthus palasi etelään etsimään uutta possua itselleen.

Hieman alle viikon päästä örkkikylään saapui toinen valtava örkkilauma, ja pian kylästä tuli muutama ihmisneuvottelija, jotka kyselivät ryhmän kiinnostuksesta kylää kohtaan. Koska ryhmä halusi kolmannen Aikojen kiven, ja kyseinen esine oli örkkikuninkaan yksi suosikkiaarre, örkikikuningas haastoi jonkun ryhmästä kaksintaisteluun kivestä.

Cidrenna otti haasteen vastaan, ja seuraavan auringonlaskun aikaan kylän vieressä oli kaksintaistelu, jossa örkkikuningas hetkessä hakkasi Cidrennan maahan. Kivet kuitenkin saatiin yhteen, sillä örkkien tuotua kiven näytille, ryhmä tipautti kaksi muuta kiveään kiinni viimeiseen, ja vauhdilla lähti ratsastamaan kohti paikkaa, minne arvioi Aikojen linnoituksen ilmestyvän.

Sillä aikaa örkkikylän luona itse Nanea saapui Cidrennan luo ja nosti hänet takaisin jaloilleen, ja Nanean loisteen keskellä Cidrenna otti kivet halttunsa ja lähti niiden ohjaamana kohti Aikojen linnoitusta.

Aamuyöstä muu ryhmä saapui Aikojen linnan luo, jonne Cidrenna oli jo kerinnyt. Aikojen linna oli oudosta harmaasta marmorista tehty linnoitus, johon pääsi sisään valtavia portaita pitkin suureen saliin, jossa odotti Vartija. Karjuen tämä balrogi hakkasi ryhmää muttei pystynyt heitä voittamaan ja makasi pian silvottuna lattialla, ja ryhmä eteni salin päässa olevista ovista itse suureen pääsaliin, jonka keskellä oli oudosta mustasta kivestä oleva valtava monoliitti, itse Demonuxissa mainittu Pimeysmonoliitti.

Mutta salissa oli myös demoniprinssi Gar'Ezzah, Aikojen linnoituksen hallitsija, ja aseena hänellä oli Nemesis, jonka ryhmä oli hukannut aiemmin Abyssiin. Kuin musta salama Gar'Ezzah liikkui ryhmän keskellä Nemesiksen leikatessa panssaria ja lihaa kuin voita, ja hetkessä lähes koko ryhmä oli hakattu maahan demonilauman vilkuillessa taistelua salin laidoilta. Viimeisillä voimillaan Shina heitteli Aikojen kiviä kohti pimeysmonoliittiä Burtin maatessa jo halkaistuna maassa. Jopa Naf'ezz kutsui jumalaansa apuun tässä viimeisessä taistelussa, mutta edes se ei riittänyt Shinan kaaduttua ja viimeisellä hetkellä keskellä valtavaa valkoista välähdystä ja kaikkialla kaikuvaa "Ei!" huutoa Naf'ezz halkesi Nemesiksen terän kulkiessa koko haltiaruumiin halki...

"Ja niin kerrotaan, että pohjoisen taivaanrannan valaisi suuri valkea valo, ja kansat tiesivät, että jotain suurta oli tapahtunut. Ja tulevina kuukausina ei maan päällä enää näkynyt demoneja, ja tarunkertojat kertoivat tarinoita, runoja ja lauluja ryhmästä urheita seikkailijoita, jotka oman henkensä uhraten olivat lopettaneet tämän maita ja mantuja riivanneen demoniuhan. Ja heidät kaikki muistettiin, myös Arnold."

Kampanjan hahmot

Tarunkertoja jälkipolville

Bruthus (Lasse) - kääpiömättäjä isolla kirveelle ja kiiltävällä panssarilla

Viimeisen hetken sankarit

Naf'ezz (Jere) - Inkvisition haltiamaagi myös kirjojen ja tietojen perässä. Halkesi kahtia Nemesiksen terään Aikojen linnoituksessa.
Cindrenna (Irre) - auringonjumala Nanean soturi ja harras palvelija. Kuoli örkkikuninkaan kirveeseen mutta koki ylösnousemuksen ja palasi vielä Aikojen linnoitukseen, missä kaatui demoniprinssin miekkaan.
Shaitan (Mikael) - pyhä paladiini pyhällä tehtävällä ja kiiltävässä panssarissa. Kohtasi loppunsa Aikojen linnoituksessa demoniprinssin iskettyä hänet siivuiksi.
Burt (Katri) - machohobitti, joka pukeutuu täyteen sotisopaan ja hakkaa ököjä pikkuruisilla aseillaan. Pää vieri jonnekin Aikojen linnoituksen hallitsijan heilautettua Nemesistä muutaman kerran.
Shina (Maija) - hilpeä ja lapsenmielinen ihmismättäjä. Kuoli saatuaan tungettua Aikojen kivet pimeysmonolittiä vastaan demoniprinssin seivästettyä hänet miekkaansa.

Muut edesmenneet

Cincetrix (Hedu) - urhean sotajumalan seuraaja isoilla aseilla ja asenteella, etsien kunniaa ja haasteita taisteluista, tavoitteena mahdollisimman pitkä nimi. Jätti muut havaittuaan muiden hakevan taisteluja vähän liian innokkaasti.
Mangold II (Lasse) - elffi, joka halusi todistaa olevansa arvonimensä mukainen. Taistelija, jousimies ja väliaikamaagi. Hänen elämänsä imettiin Turumin kirkon raunioilla.
Eãrin (Katri) - Order of the Holy Swordin haltiaritari riimumiekan perässä. Hän kohtasi loppunsa glabrezun viillellessä hänet kappaleiksi Noidanhampaan raunioilla.
Tangerin Underground (Maija) - ihmismaagi isolla sauvalla ja himolla Alamonin kirjastoon. Hänen loppunsa tuli, kun demonit hyppivät ja silpoivat hänet palasiksi muiden paettua tai kaaduttua taistelussa demoneita vastaan Noidanhampaan raunioilla.
Irwin (Mikael) - ogremurskaaja. Irwin vain vaelsi mukana, mutta lopulta kohtasi loppunsa vanhoissa kaivoksissa jouduttuaan luurankolauman ympäröimäksi. Hän palasi vielä tajuttomuudesta Ailielin palauttamana, mutta se ei riittänyt vaan luurankolauma uudelleen hakkasi hänet maahan.
Eãric (Katri) - Order of the Holy Swordin haltiaritari (Earinin serkku), joka kohtasi loppunsa jäätyään luurankojoukon keskelle. Hitaasti mutta varmasti hänet runnottiin ja silvottiin kuoliaaksi.
The Arnold (Katri) - perverssi hobitti, joka öljyää itsensä, pukeutuu nahkaan ja heiluu ketjun kanssa. Loput ajasta kännää ja juhlii. Kohtasi loppunsa rynnättyään alastoman naisen syliin - jolla valitettavasti oli 6 kättä (ja miekkaa) ja iso suomuinen häntä. Hänen jätöksensä kaavittiin seinältä.
Shrp (Maija) - ihmismättäjä. Katkera, tuima ja ilkeä. Kuljettuaan kuukausia muiden seurassa hän jäi pysyväksi suuntaviitaksi kivettyneeseen metsään, kun puiden seasta kimppuun hyökänneet cockatricet nokkivat hänet kivipatsaaksi.

Tilastoja

Tapetut ökömököt

99 goblins (3 leader)	4 vrocks	5 wights
73 orcs (3 leader)	3 hezrous	16 skeletons
2 minotaurs	3 glabrezus	37 zombies
1 wolf	1 nalfeshnee	1 ettin zombie
5 cockatrice	1 marilith	1 lich
3 rock trolls	1 balrog	1 flesh golem
1 bone devil	Yhteensä 258 mömmöä

Kalle, 3.4.1997