Takatalvi oli tullut La Thuileen.
Viimeinen Alppi-viikonloppu alkoi matkalla La Thuileen, jonne oli säätietojen mukaan satanut torstaina puoli metriä uutta lunta.
Takatalvi oli tullut La Thuileen.
Äijät hississä.
Lounaalla Ranskan puolella. On se kumma että pitää mennä
Ranskaan, että saa kunnon sapuskaa järkevään hintaan.
Päivän päätteeksi takaisin autolla. Aamulla taustalla oleva
puisto oli vielä ihan valkoinen, pöytäkin oli ihan lumen peitossa.
Koska lumi La Thuilessa suli sairasta tahtia, siirryttiin Cerviniaan, joka on kilometrin korkeammalla. Lisäksi oli viimeinen tilaisuus käydä Zermattissa asti (pl. summer ski).
Tästä paikasta alkaa tulla jo vakkaripaikka, jo toista kertaa
siellä yötä!
Breuil (Cervinia) puolivälistä rinnettä ja sitten 3.5 kilometristä.
Tero, Matterhorn ja Plateau Rosa.
Nyt alkaa Sveitsin valloitus. Taustalla summer ski -alue.
Summer ski -alueen lentokenttä ja vieressä oleva pehmeältä
näyttävä rinne - "we are so there!"
Ja sieltä tultiin. Perään vähän talsimista lentokentällä
ja naamakin hieman puuterissa.
Matka alas Zermattin kylään. Lumi alkaa olla aika historiaa
täällä alempana.
Zermattin kylä Matterhornin juurella. Ei yhtään normaalia
autoa, vain sähköautoja, mukaanlukien ski-bussi.
Metrolla ylös rinteeseen. Valitamme huonoa kuvanlaatua.
Rothornin yläasemalla (3103). Näkymiä ja yksi koira. Ensimmäisessä
kuvassa kaukana oikealle näkyy Matterhorn, vasemmassa laidassa
taaskin summer ski -alue ja Plateau Rosa.
Hohtällin (3286) yläasemalla.
Lumirajan tasolla, alaspäin vain tykkisohjoreittejä.
Pitänee varmaan maksaa seutulisä, pelkkä HKL:n lippu ei
taida riittää.
Sohjolaskua. Matkalla toistasataa switchia.
Lähes 4 kilometrissä. Kuvia summer ski -alueesta, alhaalla
näkyy myös Plateau Rosa, Cervinian korkein kohta.
Viereinen huippu, pienet pisteet ovat väkeä kiipeämässä
sille (tai tulossa alas). Kannattaa vain katsoa, minne
laskee, ettei joudu oikeanpuoleisen kuvan alueelle.
Ei voi kunto loppua, ilmakaan ei ole yhtään ohutta täällä.
Takaisin Cerviniassa, Plateau Rosa ja Matterhorn.
Täältäkin löytyi melko koskematonta puuteria, joskin
jäisiä kohtia siellä täällä.
Ja lopuksi kuva Pohjois-Italian riisipelloista.