Syndicate:
Sunset Beach
Kolahdus kaikui pitkin tyhjää kellarihuonetta ja nostatti suuren
pölypilven maasta. Jean seisoi oviaukolla toinen käsi trenssitakkinsa
taskussa, pitäen yhä toisella kädellään kiinni painavasta
urheilukassista, jonka oli juuri tipauttanut lattialle. Oviaukolla
hänen takanaan seisoi Audrey kireissä WetFlesh-housuissaan, salkku tiiviisti
kädessä. Hämärän huoneen toisella laidalla, vanhan metallipöydän
takana istui lihava mies, jonka turvonneet kasvot ja likainen parta
näyttivät näyttökäärön valossa entistä sairaammilta.
"Odotinkin teitä. Voitte kutsua minua vaikka Frankiksi."
Saatana...! Taas oli tiedossa naaman silpomista ja uuteen
peiterooliin mukautuminen. Mutta sitä kerkiäisi miettiä myöhemminkin -
ensin pitäisi selvitä noista pitkätakeista alakerrassa...
Kiroten huonoa onnea ja hermonsa menettänyttä kontaktia Jean liukui
lähemmäksi portaikkoa, astellen varovasti maassa makaavien ruumiiden
yli. Verkkokalvolla loisti kirkas luku 7 - toivottavasti
heitä ei ole enempää kuin ne pari aiemmin nähtyä, ettei tarvitse
kaivaa isompaa tykkiä esille. Ja se on taas lisää meteliä...
Ajatukset keskeytti verkkokalvolle vierivä teksti - Ilmavirtamuutoksia
kaakkokulmassa. Linnut kohta täällä - aikaa ei ollut
paljoa. Jälkipyykkiä olisi taas tiedossa ihan liikaa, ei syytä jäädä
tekemään sitä lisää
Sunset Beach on Syndicate-kampanja, jossa kalliisti palkatut ammattilaiset toimivat annettujen tehtävien parissa Atan saarella Tyynellä valtamerellä. Tehtävä on tuottoisa mutta haastava, virheisiin ei ole varaa.
Pelisysteemi on (luonnollisesti) Syndicate, tarkemmin sanoen viides versio, eli Syndicate V: the Corporate Future, jota kampanjan edetessä tarkennetaan. Pelisysteemistä ja -maailmasta ei tarvitse olla aiempaa kokemusta, tärkeintä on kiinnostus konseptia kohtaan.
Kampanja-alueena on Atan saari, joka kuuluu osana Tongan saaristoon ja sijaitsee lähellä päivämäärärajaa ja Kauriin kääntöpiiriä. Saari on vuokrattu Tongan kungingaskunnalta yksityiskäyttöön sadaksi vuodeksi, ja sitä hallitsevilla yhtiöillä on täysi määräntävalta alueella, eli kyseessä on eräänlainen oma mini-valtionsa.
Pelihahmot ovat ulkomaalaisia saarelle myöhemmin selvitettävin keinoin kuljetettuja salaisia agentteja, joilla on kontakteja paikallisiin tietolähteisiin ja nuuskijoihin. Hahmot kuvaillaan vapaasti ja numeroarvot ja muut tehdään osittain yhdessä pelinjohtajan kanssa, ilman mitään CP-rajoja, joskin niitä voi käyttää ohjenuorana, puhuen noin 20 CP:n hahmoista (huom: forced agent, backed, license, officially dead ja second identity ei käytössä, stranger hyvin todennäköinen ja kontaktit/ystävät harvassa. Ei ilmaista kontaktia). Pelihahmoille on hieman lisäinfoa siitä, kuinka asioita hoidetaan edes jonkinmoisella suojautumisella.
Kampanja on alkamassa ja teoriassa täysi. Kampanjalogia voi ihmetellä yhden pelaajan sivuilla, jonne kasaantuu muutakin tietoa.
Jälkisanat: high-tech kampanjan ongelma on liiallinen informaatio - liikaa asioita pitäisi ottaa huomioon ja jos vastapuoli on oikein varustautunut, hommat ovat myös liian mahdottomia ilman joko liiallista epärealismia tai sitten suurempia operaatioita. Lisäksi suunnitteluun yleensä tuhraantui aivan järjettömiä aikaresurssejä, erityisesti koska tarpeellisen tiedon kasaaminen on vaikeaa, sekä in- että out-of-game. Osittain tämän takia kampanja jäi tauolle. Mutta sen ei ole tarkoitus olla ikuisesti tauolla, vaan sen sijaan alkaa tarjota irrallisia skenarioita, jotka nivoituvat suuremmaksi kampanjaksi samojen hahmojen ja jatkumon kautta. Mutta sen sijaan, että tietty pelaajaryhmä pitäisi aina saada kasaan ja kaikki aika tuhraantuisi suunnitteluun, valmiiski pureskeltuja toimivia ratkaisuja tarjotaan sille ryhmälle, joka sillä kertaa pääsee perille. Kampanjan nivoutuminen, yllättävät tilanteet ja keskinäinen interaktio luovat kuitenkin skenarioille jatkumon ja mielekköyyden, miksi kyseessä ei kuitenkaan ole puhtaat one-shotit.