Kohtalo: Tanion

Harion seisoi kukkulalla katsoen länteen, jossa auringon viimeiset säteet valaisivat satoja ihmisten ja örkkien ruumiita, jotka makasivat sikin sokin ympäri laaksoa, jonka vehreä ruoho oli nyt punaisen ja mustan veren tahrimaa ja tallottu maahan. Hänen kylkeään, sitä kohtaa, mihin oli uponnut örkkien pitkä nuoli, koski. Onneksi nuoli ei vaikuttanut olevan myrkytetty, sillä vielä ei ollut levon paikka. Auringon laskettua saapuisivat taistelukenttien haaskalinnut ja ruumiinryöstäjät. Ja he johdattaisivat hänet ja muut G'naran linnoitukseen.

Vanha mies kaivoi hetken taskujaan ja nopealla liikkeellä heitti nuotioon jotain jauhetta. Hetkessä nuotion liekit muuttuivat moniväriseksi ja siniset ja valkoiset ja vihreät liekit nousivat korkealle valaisten koko pienen aukion, jolla väki istui nuotion ääressä. "Näen verta... taisteluita... tuhoa ja kuoleman", lausui vanha mies. "Etelästä tulee saapumaan suuri ja pimeä hyökyaalto, joka murtaa kaikki padot ja hukuttaa kaiken, mikä alle jää... ja sillä aallolla ja pimeydellä on nimi... ja tunnus... " Hetken aikaa vaikutti aivan siltä kuin keskellä kirkkaita liekkejä ilmassa leijuisi suuri musta riimu, joka pian taas katosi kirkkaiden liekkien keskelle. "Ja minä näen sinut! ...ja sinut! ...ja sinut!", sanoi vanha mies osoittaen ihmisiä, jotka istuivat nuotion ääressä hänen vieressään. Muuta hän ei sinä iltana sanonut.