Tiistai 5.9.
Yllättävää kyllä, tällä kertaa lentokone ei lähdekään ennenkuin aurinko nousee tai julkiset kulkevat, vaan keskellä päivää. Muuta erikoista matkassa ei olekaan, ellei sitten lasketa sitä, että se oli kovin rauhallinen eikä lentokoneiden valot kertaakaan sammuneet ilmakuoppien takia. Ruokaa sai normaaliin tapaan kovin vähän ja koneessa on vaikea nukkua.
Keskiviikko 6.9.
Aina voi viettää syntymäpäivänsä aamun lentokoneessa. Joskus kymmenen aikaan paikallista aikaa lähestymme Hong Kongia, ja näkymät - mitä nyt pilvien välistä näkee - ovat hienot. Varsinkin lopussa kun laskeutuminen alkaa, ja aina kun pilvien välistä jotain näkee, näkyy korkeita taloja vihreiden vuorten keskellä, tai paljon laivoja kapeissa salmissa. Ja pilvet näyttävät myös komeilta sivultapäin katsottuna, kun lentää keskellä niitä olematta niiden sisällä.
Itse Hong Kong on kuuma ja kostea. Vaatteet haluavat liimautua ihoon kiinni samantien ja ilma haisee pahalle ja saasteille. Ja kaikki on ränsistynyttä ja huonolaatuista, lukuunottamatta suuria lasipilvenpiirtäjiä. Kiiltokuva kohtaavat todellisuuden, kun katsoo hotellihuoneesta ympärille.
Pitäähän sitä samantien alkaa vaeltamaan, joten käymmä lounaalla - ongelma tosin on, että lähes kaikissa paikoissa on listat vain kiinaksi ja arvailulistallekaan ei välttämättä halua lähteä, tai huomaa syövänsä friteerattua ankeriasta mustekalalonkeron kera. Toki hienommista paikoista saa englanniksi tavaraa, mutta hinnat ovat omaa luokkaansa ja haluaahan sitä paikallista ruokaa testata.
Lounaan, jonka syömme läheisessä paikallisessa (jossa oli englanniksi menu), jälkeen lähden Peterin kanssa ensimmäisellä tarkistuskierrokselle lähiseudun liikkeistä ja paikoista. Parin tunnin hikisen kävelyn saldo on muutama litra juotavaa varastoon.
Illalla lähdemme katsomaan 'The Peak'kia, eli Hong Kongin ehkä kuuluisinta turistirysää, eli pääsaarella olevaa vuorta, jonne pääsee sporalla josta tulee lähinnä mieleen Linnanmäen vuoristorata - ilman turvakaaria. Matkaa hidastaa yksi yliajo, kun joku mies jää sporan alle.
Näkymät vuorelta ovat todella komeat - tätä kaupunkia kannattaa katsella yöllä, ei päivällä, sillä yllättäen vuokra-asuntomurjuissa ei ole valotauluja toisin kuin lasipilvenpiirtäjissä.
Vuorella on myös hieno ravintola, jossa on kaunis sistus, hienot näkymät ja aivan mauttomat hinnat (kolme kymppiä vesilasillisesta...). Paikallinen Woodpecker maistuu samalta kuin Suomessa.
Illan lopuksi kävelemme hotellille (ei sopivaa käteistä sporaan ja sääkin on paljon inhimillisempi, toki laskeudumme ensin vuorelta), ja matkalla törmäämme jälleen liikenneonnettomuuteen. Selvästikin vaarallinen kaupunki. Matkalla on myös kasa mielenkiintoisia pieniä paikallisia liikkeitä, joihin pitää tutustua myöhemmin.
Torstai 7.9.
Yö ei ollut kaikkien miellyttävin, kostea ja viileä, hemmetin ilmastointisysteemit. Kylmään ja kosteaan maailmaan ei halua nousta, joten lojun sängyssä puolelle päivälle, jonka jälkeen katselemaan Kannel-konferenssin ensimmäistä päivää ja muutamaa osallistujaa. Aamiaisbrunssilounaaksi tulee haettua läheisestä kaupasta jotain hassuja suklaatikkuja.
Kokouksen jälkeen lähdimme ensin isommalla porukalla läheiseen japanilaiseen ravintolaan, joka paljastui olevansa tuo eilinen paikalliseksi luultu - noh, tällä kertaa tuli syötyä härän kieltä. Sen jälkeen matka jatkui salmen yli Kowlooniin, jossa Richard tarjosi kaikille drinkin paikallisessa ökyhotellissa, jossa oli todella vaikuttavat näkymät ja huntin hintaiset drinkit. Tämän jälkeen jatkoimme yömarkkinakaduille, jotka olivat täynnä krääsää ja lapsityövoimavaatteita, muttei mitään riittävän mielenkiintoista. Löytyihän sitä muutama kiva DVD mutta koska luottokortti ei kelvannut, piti jättää ostoaikeet myöhemmäksi.
Kowloonin rannalta avautuu upeat näkymät Hong Kongin saarelle
Perjantai 8.9.
Tällä kertaa yö oli miellyttävämpi, sillä oli saanut ilmastoinnin parempaan kuntoon. Aamulla kävi sitten Joukon kanssa etsimässä aamiaista ja osti paikallisesta pikkugrillistä pari leipää, jotka uivat rasvassa ja olivat niin valkoisia kuin leipä vain voi olla. Lienee myös ensimmäinen ravintola, jossa kokki työskentelee ilman paitaa.
Aamukokousten jälkeen lähdemme lounaalle, tällä kertaa testaamaan rafloja läheisessä jättitalossa, jonne eräs paikallinen neuvoo. Sieltä löytyy kellarista pikaruokala, josta saa 13 unssin (380gr) pihvin alle neljällä kybällä - tosin valitettavasti vasta kuuden jälkeen, joten tyydymme syömään parinkybän pihvilounaan - luonnollisesti riisin kera, peruna on täällä kallis herkku.
Iltapäivällä kokouksen ja pienen kauppakierroksen (mitään ei löydy) jälkeen menemme johonkin kiinalaiseen ravintolaan syömään, jossa tulee syötyä lähes 10 ruokalajin illallinen, pulusta meriahveneeseen. Paluumatkalla kaupasta aamupalaa ja yhdelle drinkille - pitäähän sitä paikallista Long Island Ice Teata maistaa. Selkeästi huijausversio.
Hotellille palattuani takas Internettiin - paitsi että sisäänsoittosarja ei toimi, perkele. Pakko sitten nukkua, ja herätä yöllä muutamaan kertaan siihen, että sama tekstiviesti saapuu uudelleen ja uudelleen - eikun äänettömäksi.
Lauantai 9.9.
Lauantain ohjelma Kannel-konferenssissä jää lyhyeksi, lopetamme pian lounaan (tällä kertaa ihan oikeassa paikallisessa kiinalaisessa, jossa ei ole kuin yksi englanninkielinen menu) jälkeen, ja suuntaamme kohti Western markettia, kun Julie haluaa sieltä jotain alkuperäistavaraa. Irrottaudun viiden minuutin tarkistuksen jälkeen porukasta ja lähden haahuilemaan katuja ja markkikojuja, ja tällä kertaa saa sentään jotain hommattua. Jalat väsyneinä, selkä hiestä märkänä (reppu) ja hartiat kipeinä saavun takaisin hotellille vasta alkuillasta.
Hotellilla tovin lojuttua lähden Joukon kanssa testaamaan sen pikaruokaketjun 13 unssin pihviä, joka osoittautuu todella rahansa arvoiseksi - se tarjoillaan parilalla ja mukana tulee myös päivän keitto. Itse ruuan saaminen tosin on hassu kokemus, sillä illalla ei ruokaa enää saadakaan suoraan tiskiltä vaan asiakkaille annetaan numero joka sitten kuulutetaan (kiinaksi) kovaäänisestä kun on oma vuoro hakea ruokansa. Lisäksi kerkiämme istua 5 minuuttia odottelemassa (toki tiskin edessä, että selviää kuulutuksista) ennenkuin työntekijä tulee nappaamaan meiltä kuitit, jotka olisi ensin pitänyt viedä tiskille...
Illallisen jälkeen emme palaakaan hotellille vaan koska voimat ovat palanneet, hyppäämme metroon ja ajelemme Kowlooniin, jotta Jouko pääsee ihmettelemään yömarkkinoita.
"Yömarkkinat" ovat kyllä hieman harhaanjohtava nimi, sillä kahdentoista maissa liikkeet alkavat lopettaa toimintaansa ja meille tulee melkein kiire tehdä muutamat ostokset - minulle laatuleffoja ja Joukolle plasmapallo - ennenkuin paikat ovat kiinni. Koska sää on kaunis, lähdemme kävellen kohti satamaa.
Satamassa voikin sitten todeta, että yö on todellakin pitkällä (kello jotain yli yksi), sillä lähes kaikki suuret mainosvalot on sammutettu, mukaanlukien myös sataman puutarhan valot. Lisäksi paikallinen julkinen vaikuttaa HKL:ltä, sillä paatit eivät enää kulje ja paluu metrolle paljastaa senkin olevan suljettu. Eli mittariautolla takaisin hotellille.
Sunnuntai 10.9.
Hotellinvaihtopäivä. Ylös samoihin aikoihin kuin Koto-Suomeen lähtevät Lasu, Peter ja Julie, ja viimeiselle ostostutkimusretkelle Times Squaren suuntaan. Näemmä tänään on jonkin sortin juhlapäivä, tai pelkästään äänestyspäivän takia lähes kaikki kaupat ovat kiinni. Onnistun siis lähinnä paistamaan itseni kuumuudessa, mutta ostanpahan sentään uuden lompakon.
Puolenpäivän maissa hyppäämme taksiin ja karautamme Island Shangri-Lan pihaan. Ala-aulassa tapaamme Allanin ja Peten, jotka ovat myös osallistumassa kokoukseen, ja vietämme pienen tovin tapellessamme check-inin kanssa. Lopulta huoneeseen - ja millainen huone se onkaan. Ei että edellisessä huoneessa olisi ollut mitään vikaa, mutta tämä on noin tuplasti suurempi ja ikkunasta on mahtavat näkymät kohti vuoria (valitettavasti ei näkymää lahdelle). Ja käytä huoneeseen on upea, sen ollessa hotellin sisäpihan pohjatasolla, vehreän puutarhan vieressä (joka tosin on feikki).
Hotellin 14-kerroksinen sisäpiha oli melko edustava
Viskomme kamat huoneisiimme ja lähdemme lounaalle, yrittäen löytää jonkin paikallisen. Päädymme lopulta jo aiemmin katselemaamme 'Can Do'-nimiseen raflaan, jossa on kiinalaisen tarjonnan lisäksi myös pihvejä.
Ja nämä pihvin eivät olekaan ihan onnettomia! Itse syön maittavan ja suuren ja erityisesti murean T-luupihvin. Teemme alustavan päätöksen, että tähän paikkaan on tultava toistekin. Lounaan jälkeen palaamme hotellille ja Allan ja Dark jäävät lepäämään kun minä lähden Peten kanssa katselemaan Kowloonia, jonne Jouko oli jo lähtenyt syömään.
Päästyämme lautalla lahden yli Kowlooniin käy ilmi, että Jouko on taas enemmänkin vaiheessa eikä ole kerinnyt edes aloittaa lounasta, joten ajamme hänet Mäkkiin ja menemme katselemaan läheistä kauppakeskusta, jossa kiinnostuksen kerää lähinnä digitaalivideokamerat. Joukon saavuttua lähdemme talsimaan eteläisempi Kowloonin kauppakatuja, pysähdellen kamerakauppojen kohdalla. Matkalta löytyy myös lisää alusvaatteita (miesten vaatteiden löytäminen ei ole kovin helppoa), joten pyykkiongelmani on ratkaistu. Hieman ennen paluuta löydän myös kasan roskaleffoja (HK horror/gore/splatter?) halvalla.
Maanantai 11.9.
Wapforumi alkaa ja nukun pommiin, joskaan alkupuheiden väliinjättö ei ole mikään paha menetys, meneväthän muut sinne. Lounaan jälkeen käyn katselemassa palvelukehitysryhmän menoa.
Illalla lähden Darkin kanssa katsomaan hänen löytämäänsä
kauppakeskusta, mistä kuulemma saa leffoja ihan
luottokortilla. Pysähdymme tähän liikkeeseen aika pitkäksi ajaksi ja
varsinkin Dark ostaa ison vinon pinon leffoja, ...animea
VCD:nä. Lähdemme sitten etsimään paikkaa, josta hän saisi lisää sukkia
ja alushousuja, mutta ainoastaan törmäämme 3GLabin ukkoon, joka oli
Kannel-konferenssissa, joten raahamme hänet illalliselle kertomaan
lisää 3GLabista - Can Do on lähellä, ja syön siellä ehkä elämäni
parhaimman pihvin - paksun, pehmeän ja maukkaan tupla-Mignon-pihvin.
Illallisen jälkeen etsimme vielä tovin alusvaatteita ilman tulosta, joten palaamme hotellille (kaupat alkavat mennä kiinni) ja surffaamme tovin. Sitten jätän koneen kokonaan Darkille ja menen testaamaan kylpyammetta - pitäähän sitä maailman parhaimmassa hotellissa (joissain tutkimuksissa ainakin joinain vuosina) testata kylpyammetta - lojuen tunnin lämpimässä vedessä lukien romaania, syöden sipsejä ja juoden kolaa. Kylvyn jälkeen Allan ja Pete tulevat vielä juomaan kaljaa ja jauhamme yhteen asti.
Tiistai 12.9.
Unirytmi alkaa mennä sekaisin tai ei vain ole tottunut nukahtamaan ilmastointilaitteen metelissä - yön unisaldoksi jää vain 4-5 tuntia, joten saa nähdä, iskeekö väsymys jossain vaiheessa.
Aamupäivän kehitysryhmän tappelun jälkeen lähdemme Joukon kanssa katselemaan läheistä puistoa ja kauempana olevaa sort-of eläintarhaa. Puiston lammikoissa on upeita värikkäitä kaloja ja kilpikonnat kiipeilivät kalliolla vesiputouksen lähellä. Hieman kauempana olevan taiji-kentän vieressä olevasta tornista aukeaa upeat näkymät kaupunkiin, ja vieressä on suuri lintuhäkki, jonka sisälle pääsee kulkemaan siltoja pitkin katsellen värikkäitä lintuja.
Vaatimattomat näkymät hotellihuoneestani. Kuvissa puiden seassa näkyvä kaarevakattoinen systeemi on lintutario
Puiston jälkeen päädymme eläintarhaan, jossa on ensin iso joukko värikkäitä lintuja esillä, sekä yksi jaguaari, ja kauempana lähinnä erilaisia apinoita. Varsinkin suuret orangit ovat vaikuttavia ilmestyksiä kiipeillessään, puhumattakaan suuresta vanhuksesta. Hieman surkeilta vaan näyttävät häkissään.
Eläintarhakatselmuksen jälkeen kuljemme tovin sivukatujen keskellä ja lopuksi ajamme metrolla hotellille, jossa suihkun jälkeen onkin vuorossa 'sosiaalinen illallinen', joka tällä kertaa on kaikenlaista kiinalaista ruokaa seisovista pöydistä ja satunnaista ohjelmanumeroa lavalla. Ja viinaa, toki. Juhlan jälkeen Jouko lähtee kohti lentokenttää ja me muut emme jaksa lähtä baariin kaupungille, vaan pian viimeisen hotellihuonepussikaljan jälkeen menemme nukkumaan.
Keskiviikko 13.9.
Niin, tällä kertaa hotellihuoneeseen sisältyikin aamupala. Sen voi joko tilata huoneeseen tai mennä yläkertaan syömään, joten aikaisin aamulla ylös ihailemaan upeita näkymiä 56. kerroksesta. Aamiainen ei ole erikoinen, mutta näkymä korvaa kaiken.
South Pacific Hotel, aloitushotellimme, löytyy noin keskeltä kuvaaWäpfoorumin puolesta tämä on varmaan produktiivisin päivä, sillä osallistun pariinkin pikkutyöryhmään taistelemaan yhdenmukaisemman ja paremman maailman puolesta. Kiitokseksi saan pari isoa wördi-dokumnettia postilootaan.
Illalla käymme ensin syömässä Hard Rock Cafessa (joskin Easy Listening Soft Pop Cafe olisi parempi nimi) ja sitten lähdemme Richardin, miehemme Aasiassa, kanssa juomaan pari paukkua rahoittajien kanssa.
Torstai 14.9.
Aamulla ylös, aamiaiselle - ja takas nukkumaan. Huono olo. Puoleltapäivin lounaalle ja sotimaan soittosarjan, kännyn ja windowsin kanssa. Ja sitten WDEG yhteenvetoon.
Illalla hajaannumme tehokkaasti mutta tapaamme illemmalla mennen yhdessä syömään Can Do -raflaan. Se vaan on uskomattoman laadukas. Jopa Pete tulee mukaan, vaikka oli hieman sairas ja kuumeinen. Pete on käynyt ostamassa sen digitaalivideokameran, mistä haaveili, joten kuvailua ja katselua riittää raflassa.
Illallisen jälkeen hotellille muutaman tunnin Internet-session ääreen, sillä kuvittelee sen olevan viimeinen kerta - mitä se ei tosin ollut.
Perjantai 15.9.
Viimeinen foorumipäivä. Päiväohjelman jälkeen lähdemme metrolla
katselemaan yhtä paikallisten ostoskeskusta. Ostoskeskuksessa ei ole
oikein mitään erikoista¸ sillä on jo tullut ostettua lähes kaikki mitä
haluaa, mutta löytyypähän sitä jotain: kiinalaisia viinejä! Ehdoton
suosikkimme on peltohiiriviini, jossa karahvin sisällä viinin seassa
uiskentelee joukko kuolleita hiiriä. Mahtaa olla makoisaa, ja jos sitä
olisi saanut hieman pienemmässä purnukassa, olisi ollut mainio
tuliainen.
Kauppapaikasta eksymme Kowlooniin Ladies markettiin ja viereisille kujille. Huolimatta aiemmin kuulluista huhuista paikanpäältä löytyy kaikkea mielenkiintoista.
Illemmalla palaamme Petrin kanssa kävellen (lauttamatkaa lukuunottamatta) hotellille ja lopun uupuneina lepäämme tovin ja käyn löhöämässä tunnin kylpyammeessa. Illalliselle lähdemme taas Can Do -ravintolaan, ja koska kyseessä on viimeinen kerta, syön toistamiseen tuon herkullisen Mignon-pihvin.
Pari kuvaa Nathan Roadilta. Huomatkaa bambusta tehdyt rakennustelineet
Lauantai 16.9.
Aamulla ylös ja viimeistä kertaa hotelliaamiaista jonka jälkeen check-out ja taksilla lentoasemalle. Mukavan lähes jonottoman odotuksen jälkeen koneeseen ja kohti Frankfurttia.
Lento Frankfurtiin on kovin tuskainen; ilmastointi ei tunnu toimivan ja Lufthansan kone on ahdas kuin sillipurkki. Ainoa mikä toimii on ruokailu ja juomatarjoilu - kerrankin ei kaipaa enempää ruokaa kuin mitä tarjotaan. Ja turbulenssiakin on kovin vähän, mutta se ei ole Lufthanssin vika (tai etu). Lasku pilviseen ja sateiseen Frankfurtiin on kummallisen tuskainen, koko pää ja niska tuntuu räjähtävän, mikä ei ole yhtään hauskaa.
Frankfurtin lentoasemalla pääsee taas tutustumaan maksimaaliseen käytävävaellusleikkiin sekä lähes parin tunnin odotukseen. Lopuksi kone Suomeen ja vaikka lento muutoin onkin mukavampi kuin aikaisempi, jälleen pää räjähtää laskeutuessa. Täytyy olla alkava flunssa.
Kallen kotisivu - Löpinäsivu - Last modified 13.08.2004