| Miamin konferenssimatka |
Matka Miamiin alkoi tavalliseen tapaan liian aikaisin, ja tiedossa oli puoli päivää istumista lentokoneessa yhdellä tauolla Frankfurtissa. Eipä sinällään mitään uutta lentämisessä, joskin Atlantin yllä oli mukava parin tunnin ravistushetki. Sekä Tarzan ja Bondi, jota oli tosin pätkitty enemmän kuin suomalaista Kauhun Riivaamia.
Miamissa sitten oli lämmintä, muttei kuumaa. Eli normaaliin tapaan ollaan aurinkopaikassa kylmän kauden aikana, kohta varmaankin sataa vettä. Hotelli oli entistä prämeämpi kuin Rooman Hilton tai varsinkin Sydneyn Hilton. Ja huone itse konferenssihotellissa, jo on elittiä, ei tarvotse aamulla ottaa mukaan kaikkea, mitä luulee sinä päivänä tarvitsevansa. Huone oli normaaliin tapaan yliampumista, meitä voisi hyvin sijoittaa pari jokaiseen, mutta luultavammin tämän esteenä on muitakin juttuja kuin amerikkalainen moraalikäsitys.
Miami on muuten aika mielenkiintoinen arkkitehtuurisesti ja ulkoasultaan - tältä Pasila näyttäisi, jos se olisi rakennettu 5000 km etelämmäksi. Ja on siellä oma Pikku-Huopalahti terassitaloineen ja karamelliväreineen.
Purettuamme kamat lähdimme etsimään kunnon ruokaa, sillä yllättäen lentokonesafkoilla ei koko päivää selvitä. Suuntana Miami Beach, turistikaupunginosa omalla saarellaan, jossa 6 kilometriä biitsiä. Olihan se paikka hieno, meri varsinkin. Ja kallis: ruoka on kallista, juomat ovat kalliimpia, ja vaatteet aivan järjettömän hintaisia. Pitänee etsiä joku tavallinen shopping mall, $70 nahkavyöstä on jo hieman liikaa.
Ison pihvin, biitsitarkistuksen ja kaupassakäynnin jälkeen ($2.75 jäätelöstä, geesh) taksilla takaisin hotellille. Suharina joku Etiopiasta tullut siirtolainen, jonka kanssa oli mukavat rupattelut.
Kuten odottaa saattaa, konferenssihuoneet olivat kunnolla ilmastoituja eli kylmiä. Onneksi varauduin riittävällä vaatetuksella.
Pitkät päivän jälkeen terassille lepäämään, ja sitten ostoskierrokselle. Turistiansat maailman merkkituotteilla ovat kyllä mielenkiintoisia, kaksisataa t-paidasta ja silleen. Onhan siellä Warner Store ja Disney Store ja kauheasti kallista krääsää. Lähdemme kovin pian takaisinpäin. Mutta sen sijaan, että kiirehtisi Amazon.comin kännäystilanteeseen, lähdemme Villen kanssa tutkimaan hieman muuta lähiympäristöä.
Ei tarvitse kuin iso katu ylittää niin rähjäinen USA:n kaupunki iskeyteen eteen. Samantien on tien varrella sammunut puliukko, crack-huora vanhan miehen kanssa ja kriminaaleilta näyttäviä latinoita. Onneksi ei ole pimeää ja meitä on kaksi. Kauppojakin on vaikka kuinka, tosin lähes kaikki ovat kiinni. Nopea hintavertailu vielä auki olevissa kertoo hintojen puolituksesta sadan metrin matkalla. Koska suurin osa liikkeistä on kiinni, päätämme palata alueelle paremmalla ajalla.
Takaisin hotelliin palattuamme Amazon.comin ryyppäys on vielä kesken, joten sinne ottamaan pohjia. Yllättäen suomalaiset ovat viimeiset paikalla ja 'valomerkin' tullessa syöksyvät ensimmäisinä hakemaan viimeiset viinat. Lähdemme sitten laumalla etsimään illallista, ja eksymme Hard Rock Cafeen.
Hard Rock Cafe ei kuitenkaan vakuuta, joten menemme sen alapuolella olevaan Dick's Last Resortiin, joka on huonon palvelun maineella rastastava paikka, ja vallan kelpo. Annoksissa on ihan mukavasti kokoa vaikka onkin turisti-downtown-hinnat, mutta suolaa on ihan liikaa. Illallisen jälkeen lähdemme takaisin hotellille, jossa katselen amerikkalaista vapaapainia tovin telkusta ja sitten nukkumaan.
Aamulla ulos katsellessa ei voi kun todeta, että huono onni seuraa ja taivas on kokonaan pilvien peitossa ja tänään pitäisi olla Nokian korruptioillallinen.
Hieman levättyäni lisää tosin selviää, että itse asiassa taivas olikin täysin pilvetön, se vain oli niin harmaa ennen auringon nousua. Joten positiivisin mielin ylös sängystä ja liikeaamiaiselle.
Lounaan aikaan on sen verran extra-aikaa, että nopea tutkimus päivänvalossa kadun toiselta puolelta löytyneisiin liikkeisiin on ajankohtainen. Ja nyt alkaa löytyä. Iltapäivällä kokousten jälkeen on paluun aika ja ostelemisen aloittaminen.
Nopean ja melko tuottoisan ostosreissun jälkeen paluu hotellille ja lähtö Nokian korruptiotilaisuuteen, eli ruokaa, viinaa ja biletystä. Alkuun long island ice tea ja paljon lihaa ja hyvinhän se ilta sujui.
Konferenssi on se, mikä toimii tavanomaisesti. Iltapäivällä vapaa-aikaa, kun kokoukset loppuvat aikojaan joten takaisin ydinkeskustan kauppoja katselemaan.
Kiertelemme Jarin ja Villen kanssa ja ostamme kasan vaatteita, sandaalit ja 'Company policyn' mukaiset uimahousut paikallisesta Aholaidasta. Näitä syöksymme esittelemään hotellin uima-altaalla, joskin vain minä ja Jari onnistumme vääntämään ne päälle, sillä kokoluokitukset eivät olleen ihan yhteensopivia muiden jenkkivaatteiden kanssa. Vähintäänkin pornot, siis.
Uima-altaassa on kuitenkin turhan kylmä, kun aurinko on laskenut ja tuulee vähän liikaa. Joten vaatteet päälle ja illalliselle, tällä kertaa isolla laumalla kuubalaiseen ravintolaan. Illallisen jälkeen jäätelönetsintäyritys, joka menee vallan pieleen, joten takaisin hotelliin. Suunnittelimme myös hotellin playkkarilla pelaamista tai leffojen katsomista, mutta lähes satasen hinnat per tunti tai elokuva eivät oikein napanneet. Joten nukkumaan.
Tosin loppuillasta tavallisesta telkkarista tulee Falling down, joten katsellaan sen loppuosa. Ja kun se loppuu, alkaa perään - Falling down! Eivät selvästikään yritä pitää katsojaa samalla kanavalla koko iltaa, tai sitten kaikki alkavat katsoa leffaa puolesta välistä.
Samanlainen päivä. Paitsi pidän esityksen WDEG:ssä Kanneleesta. Illalla ensin altaaseen toviksi ja sitten Hard Rock Cafen hampurilaista ja pirtelöä.
Konferenssin aamuohjelma ei ole kummoinen, joten ostoksille. Parin tunnin kierros tuottaa vain yhdet housut ja kymmeniä ei-oota ja mukavaa rupattelua kauppiaiden kanssa. Valitettavasti Thunder Road -niminen kauppa ei aukea koko aamuna, siellä oli kovin lupaavan näköisiä vaatteita.
Iltapäivällä ensin viimeinen konferenssi ja sitten South Beachiin, tai Sobeen, kuten paikalliset sanovat. Ja ekaa kertaa elämässä uimaan Atlantiin. Suolainen vesi ei ole kivaa uimamaastoa, ja meri uhkaa tehdä tepposensa ja viedä avomerelle. Mutta melkein metrin aallot ovat upeita ja vesi lämmintä.
Parin tunnin rannallaolon jälkeen illalliselle, tällä kertaa kovin amerikkalaiseen autotehdasmetalliravintola, jonka pihvit eivät vakuuta. Matkalta ravintolaan myös todiste siitä, kun kerrankin en ole täysmustissa.
Vihdoinkin täysi vapaapäivä, joten johonkin paikallisten Shopping malliin. Ensimmäinen valinta on lopettanut toimintansa ja toinen onkin n. 20 kilsan päässä muutaman kilsan sijaan (pieni virhearvio katunumeroissa), joten parin tunnin haahuilun jälkeen palaamme vakio-ostosalueelle sen sijaan, että polttaisimme muutaman satasen takseihin.
Ostokselun jälkeen illalla viimeistä kertaa Sobeen, jossa myös illallista. Tyhmän maan kola maistuu kloorilta eikä pihvejä saa verisinä, jokin Floridan terveysviranomaisten määräys. Yritämme kyllä saada laittoman annoksen, mutta epäonnistumme. Lopuksi tankkaamaan vähän virvokkeita hotellihuoneeseen, katsoen samalla Matrixin telkkarista. Tai ainakin lopun. Ja joku oli leikannut puolet kuvasta ja suurimman osan äänistä.
Sunnuntaiaamu on hiljainen ja tapahtumaköyhä, lähinnä muiden odottamista. Ulkonakin on vähän liian tuulista aamu-uinnille. Brunssia Burger kingistä ja taksilla lentokentälle.
Paluumatkalla onkin sitten kaikkien aikojen paras lentokoneateria. Ei tosin estä sitä, että maha alkaa kiertämään jossain vaiheessa. Onneksi saa nukuttua edes hieman. Atlannin ylitys on kuitenkin samaa tärinäluokkaa kuin aiemmin, joten melkein koko matkan ajan palavat 'kiinnittäkää turvavyönne'-valot.
Aamun sarastaessa saavumme Frankfurtiin, jossa lentokentällä on hieman liian pitkä matka vaihtoterminaaliin, ainakin 50 metriä. Tosin odotusta onkin sitten sitäkin enemmän, melkein kolme tuntia...
Lento Suomeen onkin sitten kivuton ja nopea. Eikä edes näytä niin pahalta kuin Sydneystä palatessa.
