| Sydneyn konferenssimatka |
Herätys, yksi mandariini poskeen ja taksiin. Matka on alkanut. Eli ensin lentokoneella Lontooseen. Koneena joku Airbus 320, joka selvästikin edustaa jotain hi-techiä, katosta laskeutuvat screenit ja mitä vielä. Aamiainen ei ole ihmeellinen mutta saapahan turbulenssiä ja ilmakuoppia koko rahalla, kun kone heiluu kuin suomalainen pikkutunneilla.
Lontooseen saavutaan melkein tunnin myöhässä ja tässä vaiheessa alkaakin kaduttaa, ettei pistänyt matkalaukkua samantien Sydneyhin asti vaan joutuu sen välillä keräämään talteen. Noh, saahan sinne laitettua maiharit ja pitkän takin (ja miksi ihmeessä otin näin pienen laukun ja nuo maiharit ylipäätään?) Heathrowssa sitten keräilee ristiriitaista infoa paluumatkasta ja testaa Express linea, jolla kuulemma pääsisi vartissa lontooseen... metrosta tuleekin mieleen Total Recallin metrot, mutta miksi ihmeessä sen pitää seistä viisi minuuttia asemalla? Ja miksi minä haluaisin käytäväpaikan lentokoneesta, sittenhän sitä joutuu kokoajan nousemaan ylös kun väki ravaa vessassa. Vastaanottovirkailija oli varannut alustavasti vaihtuvan paikan, että pääsisis edes osaksi matkaa käytäväpaikalle, sheesh... Noh, sivutuotteena kysellessäni Australian blue cardista vaihtavat minut ikkunapaikalle koko Sydneyn lennon ajaksi.
Niin, toisin kuin alunperin luulin, kone tekeekin välilaskun Bangkokiin. Sitä ennen tosin syödään, ja koska ei osaa valita ja ruokaakin on niin vähän (tulee Unicafe-ajat mieleen), syön sitten pari annosta. Ja nukutaan, jos sitä nukkumiseksi voi kutsua.. pari lisäsenttiä ei olisi pahasta, ja mahis saada tuoli loivempaan kulmaan (paikkani oli ihan koneen perässä ja takana olevan varauloskäynnin takia ei penkkiä saanut niin vinoon kuin muita)
Kone oli muuten 747. Hauska testata sellaistakin, löytyy kuulokkeet matkustajille, 12 kanavaa hiljaisuutta ja samanlainen graafinen lentokuvaaja kuin Airbusin näytöillä. Lentoonlähtö- ja laskeutumiskäppyrät ovat aina hauskoja. Niin ja kone heiluu lähdössä vielä enemmän kuin Airbus, näytötkin sammuvat hetkeksi.
Niin, Bangkok. Ainakaan lentokenttä ei säväytä, paitsi hinnoillaan. Ehkä sitä olisi voinut ostaa jonkun thaimaalaisen norsunluujuttujutun, mutta kun sellaisia saa halvemmalla Suomeen tuotuna. Eli suoraan takaisin koneeseen ja viimeinen lentopätkä, Sydney-Bangkok. Näkymät ovat upeat. Varsinkin valtava aavikko, joka on kuin kammattu koko alaltaan. Ja punainen aurinko, joka uppoaa oranssiin taivaanrantaan, kadoten lopulta kokonaan.
Ja hotellissa... ei voi kun ihmetellä, mitä ihmettä tekee tällaisessa paikassa, kehtaakohan täällä edes kulkea muussa kuin pikkutakissa... muutaman perusasian tarkistus, ja sitten voisikin vaikka eksyä suihkuun ja nukkumaan, toivottavasti tottuu tähän vuorokausirytmiin samantien, voi olla vaikeaa hyväksyä, että reilut puolitoista päivää olisivatkin kaksi.
Jet lag? Mikä sekin on olevinaan? Aamulla noustaan puoli kymmeneltä ja hetkessä ollaan liikkeellä, katselemassa Sydneytä. Sen ainakin voi sanoa, että Sydney on kaunis kaupunki. Todella kaunis. Varsinkin kun löytää aikaa käydä katselemassa kasvitieteellistä puutarhaa, meren rantaa ja tietenkin Sydneyn oopperataloa. Sitä ennen yritetään löytää keskustasta edes yksikin liike, joka myy DVD:tä. Ja vieraillaan Panasonic IMaxissa, katsomassa maailman suurinta valkokangasta. Ja onhan se iso, yli puolet isompi kuin Tennispalatsi 1:n kangas, ehkä melkein tuplat.
Mutta leffa on kyllä täydellistä roskaa, huono luontodokumentti. Ja lippukin maksoi melkein 70,-. Onneksi 3D-lasit ovat paskaisia, joten saan rahani takaisin, enkä tosiaan mene uudestaan. Ja sitten jatketaan haahuilua ympäriinsä, kunnes jalat ovat aivan rikki kävelystä. Niin ja ostetaan kasa tuliaisia. Ja löydetään dvd-kauppoja, sekä muutama lupaava HK-aiheinen kauppa China Townista, mutta ne ovat jo kiinni, joten viikolla uudestaan.
Koko päivä on myös etsitty, jos jostain saisi kiinteän linjan kannettavalle. Mutta eihän se onnistu sitten millään, joten lopulta luovutetaan ja mennään Internet Cafeeseen niiden paska-PC:lle. Noh, onhan siinä telnet ja mIrc, joten saa postit luettua, nyyssit selattua ja vähän kuulumisia kerrottua. Joskin Suomessa kello on joku 12 sunnuntaina, joten yllättäen ircissä ei paljoa väkeä näy. Niin ja onnistutaan ostamaan ehkä maailman kallein sipsipaketti + ananasmehu. Melkein 40,- yhteensä.
Ylös, ulos ja Hiltoniin. Paikalla on hieman enemmän väkeä kuin eilen ja aamiainenkin näemmä kuuluu pakettiin. Avajaisten jälkeen kärsivällisyys ei riitä siihen, että menisi johonkin random-ryhmään, vaan lähden China towniin katselemaan eilen löytämiäni elokuvakauppoja. Ja eipäs niistäkään mitään mielenkiintoista löydy, huoh Helsingistäkin saa paremmin honkkari-DVD:tä. Eikun takaisin ja kuunteleemn arkkitehtuuriryhmän avausta, jossa onkin aika mielenkiintoinen Sun vs WAP Java -kiista. Sitten lounaalla, joka kuuluu pakettiin ja on ...mielenkiintoinen joskaan ei täyttävä, ottaisivat oppia muista ravintoloista.
Lounaan jälkeen alkaa odotettu WAP Developer Expert Group (juu, muuttui expertiksi tännesaapumiseni jälkeen). Ryhmän vetäjä on tosiaan huumoriveikkoja, positiivisessa mielessä, ja monta mielenkiintoista keskustelua ja ideaa kumpuaa.
Päivän päätteeksi on ko. ryhmän kaljailta jossain hieman sivummassa olevassa panimossa, jonne eksyminen vie tovin, sillä yritän samalla löytää ruokapaikkaa. Eipä löydy, mutta panimosta sentään saa ihan kelvollisen minuuttipihvin (mistäköhän sekin nimi tulee, varmasti grillasivat sitä kauemmin). Itse kapakissa on aika heikosti väkeä, joten lähden suomalaisten itsenäisyyspäiväillanviettoon. Eli takaisin keskustaan ja hotellin kautta Hiltoniin. Missä on lappu, että juhlat ovat melkein siellä, mistä juuri lähdin. Aina häviää. Varsinkin, kun se paikka on upea pihviravintola - valitse lihasi ja grillaa itse, tyyliin puolen kilon lihakimpale ja hedelmät ihan siedettävään hintaan. Ja tuli juuri syötyä, joten ehkä palaan sinne myöhemmin.
Jos jotain pervoa tästä maasta taas kaivetaan esiin, se on paikkojen kiinnimenoaika. Tavaratalot sulkeutuvat jo kello 19 ja ravintolatkin kello 22-24. Niinpä lähdemme etsimään jotain toista paikkaa, josta joku Nokian pamppu saisi safkaa ja muut lisää viinaa. Lopulta eksymme johonkin yökerhoon tai vastaavaan kapakkiin. Tämän paikan poke on selvästikin käynyt Suomessa vaikutteita hommaamassa, tai sitten pokejen kusipäisyysmahdollisuus on kansainvälistä. Halusi sitten nähdä paperit eikä meinannut päästää lenkkareihin pukeutuneita sisään. Noh, kyllähän siitä selvittiin ja baarista sai drinkkejä ja jotain 'Finlandia vodka Pulp'-juomaa, joka oli aika sopivasti asiaankuuluvaa, kun kerran itsenäisyyspäivä oli. Ja sitten koisimaan.
Tänään ei sitten olekaan developer grouppia, joten menen WIG-ryhmään. Mutta eivät ne puhu yhteistoiminnasta, vaan vääntävät kertifikointisysteemiä. Ja sisällä on kylmä ja lounas aiheuttaa lievän ruokamyrkytyksen, mutta tuleepa keskusteltua muutaman tyypin kanssa. Päivän jälkeen yrittää löytää lentismatsipaikan, mutta eipä sitten löytynyt, joten menen parin hollantilaisen tyypin, joihin tutustuin maanantaina, kanssa illalliselle johonkin raflaan, josta saa kengurua. Ihan hyvää, mutta vähän liian ranksalaista keittiötä, eli pieni annos. Pakko kai mennä sinne 'grillaa itse' -paikkaan huomenna...
Illallisen jälkeen takaisin hotellille, koska tässä hölmössä paikassa kaikki paikat menevät kiinni kuuden pintaan. Testataan sitten modeemiyhteyttä Suomeen, ja menee tovi saada se toimimaan, koska känny tarvitseekin ulkomaan suuntanumeron, kun soitetaan lankaliittymään Suomessa. Ulkomaanlinjanumero otetaan hotellin manuaalista, mitäköhän kautta sekin menee... Ja Suomessa odottaa jopa yksi (1) posti, duunimailien ollessa jotenkin sekaisin. Noh, samalla voi sanoa 'hei' ircissä muutamalle siellä olevalle.
Kolmas konferenssipäivä ja enemmän järkevää ohjelmaa. Virallisen ohjelman jälkeen on sitten vuorossa nk. 'social event', eli paikallinen operaattori tarjoaa risteilyn kaupungin edustalla ja sen jälkeen ohjelmaa paikallisessa huvipuistossa. Mereltä katsottuna kaupunki on entistä kauniimpi, näemmä tällaisia näkyä on muuallakin kuin PR-korteissa.
Huvipuisto on huvittava tapaus. Vain muutama laite toimii ja koko paikkaa ollaan kuulemma sulkemassa, kun se on niin vanha ja turvaton. Noh, on niillä yksi ihan mainio laite, ja tarjoiltavat lihavartaat ovat maukkaita. Päivällinen ei ole ihmeellinen, mutta ohjelmanumero on yllättävän positiivinen, sellaista hieman laadukkaampaa jönglööraustalkshowta. Niin ja keskustelen yhden japanilaisen kanssa kieltemme hienouksista.
Syötyämme päivällisen jälkiruokineen, päätämme jättää karkelot ennenkuin paikalla olevat ovat aivan liian kännissä. Niin, Jouko saapui Sydneyhin aamulla ja on todistanut olevansa jo kunnon vaihekone aivan liian monta kertaa. Joka tapauksessa, siinä yhdentoista maissa lähdemme kävelemään takaisin hotellille, päättäen kiertää sen ai-van hel-ve-tin ison sillan kautta. Harmi vain, ettei sen kaarelle pääse kiipeämään öisin. Typerä maa.
Tälle päivälle on selkeä suunnitelma: kauppakierros. Lähinnä sen takia, että yleisen tavan mukaan torstaisin kaupat ovat auki yhdeksään torstaisin, muulloin kuuteen. Ensin aamulla johonkin turhaan ryhmään, jossa ihmiset ilman ideaa suunnittelevat, miten voivat rahastaa kaikella. On siellä järkeviäkin, jotka esittävät näkemyksen, että suurin osa wap-palveluistakin wap-verkossa tulee olemaan ilmaisia.
Lounaan jälkeen lähdemme Joukon kanssa liikkeelle, aloittaen China Townista. Hyvistä yrityksistäni huolimatta Bullet in the Headia ei löydy, joten ostan The Killerin VCD:n - toivottavasti toimii. Sitten eksymme paikalliseen markkinahalliin, jossa on rojua ja krääsää ja halpatuotteita laidasta laitaan. Sieltä löytyykin kasa hienoja lahjoja, ja on hauska olla ostoksilla ihmisen kanssa, joka on vielä kieroutuneempi kuin minä.
Niin, Jouko sitten toi auringon mukanaan, sillä koko keskiviikon paistoi aurinko. Mutta mukana tuli myös vesisade, sillä torstaina satoi. Aika paljon ajoittain, yöllä jopa salamoi. Niinpä palaamme China townista hotellille taksilla, sillä siitä kamamäärästä, jonka ostimme, pitää päästä eroon. Käyn sitten koneella hakemassa Bullet in the headin tarkan kiinalaisen nimen, ja palaamme keskustaan, jossa yritämme löytää Joukon ystävälle hienon herätyskellon. Sitä ei löydy, mutta yli puolen metrin musta kynttilä löytyy. Maksaa ja painaa vaan vähän liikaa.
Niin ja kauhein asia toistaiseksi löytyy: ilmatäytteisiä joulukuusia! Jouko ostaa yhden itselleen ja pari joululahjoiksi tutuilleen. Minä harkitsen. SItten Jouko lähtee tapaamaan jotain japanilaista liikemiestä, joten minä palaan etsimään leffoja. Woota ei sitten millään löydä kun se on niin vanhaa tavaraa, joten ostan sitten paikallisia Hollywood-leffoja pari kappaletta. Ainakin ne ovat melko täydellisiä DVD:tä ominaisuuksiltaan. Käyn myös ostamassa postikortteja ja uuden laukun, kun nämä tuliaiset eivät mahdu vanhoihin laukkuihin.
Joukon päästyä tapaamisestaan palaamme etsimään herätyskelloa sekä jotain hieman hassumpia vaatteita. Eipä löydy, mutta lopulta saamme tietoa sopivasta liikkeestä, minne kerkiämmekin juuri ennen yhdeksää. Tuo liike tosin oli mennyt kiinni aikaisemmin. Noh, tuntien olevansa tarpeeksi kaukana tunnistavista sukulaisista, eksyn Joukon perässä paikalliseen pornokauppaan, josta tosin ei löydy mitään. Lähdemme siis etsimään illallista, ja matkalla käymme viinakaupassa.
Ruokapaikkaa sitten ei löydy, annetuista ohjeista huolimatta, joten lopulta valitsemme yhden espanjalaisen ravintolan, jossa rupeamme vallan hankaliksi asiakkaiksi yrittämällä saada normaalia suurempia annoksia. Mikä ei onnistu sitten millään, mutta onneksi perusannos oli aika suuri. Sitten takaisin hotelliin ja viimeisille yöunille siellä.
Olisipa enemmän aikaa. Käydä ostoksilla, siis. Ensi kerralla tietää paremmin, mutta nyt on tyydyttävä siihen, mitä löytyi. Lounaalla vielä pari asiaa ja sitten koneeseen. Konferenssissa XHTML-kokous on yllättäen suosittu, tulee mieleen laitoksen tietyt hype-kurssit.
Kahvitauolla sitten paetaan kauppoihin ostamaan lisää käheitä vaatteita. Ja siihen saakin loppua, korkeintaan jotain hassua Bangkokista jos siellä pysähdytään ja jotain duty free -viinaa jostain. Ok, konferenssin lopun jälkeen ostan vielä pari joululahjaa, ennakointia näet.
Kamat kasaan ja taksilla kentälle. Jos jotain aussit eivät osaa niin eivät ainakaan liikennesuunnittelua. Valtavat määrät yksisuuntaisia katuja ja pitkiä vihreitä valoja. Huoooono idea. Matka lentokentälle on tuskaa, mutta ajoissa perille ja sitten pääseekin aloittamaan jonotusistumisruljanssin. Yöllä tehdään jälleen välilasku Bangkokiin, jossa kaikki maksaa aivan liikaa. DVD:t ovat kalliimpia kuin Suomesta kaupasta, kuten suklaakin.
Ja sitten saavutaan Lontooseen, myöhässä ja kiireisinä, kun vielä pitää tehdä se vaihto Gatwickiin Heathrowsta. Jääpä sitten tax free -osteskelu heikommalle, eikä saa mukaan useita kiloja viinikumia, mikä on surullista. Niin ja eihän sitä verovapaata viinaa EU:n sisällä saa, olisi pitänyt tajuta ostaa Qantasin lennolla.
Turvatarkistukset ovat oma lukunsa Englannissa, Joukon on esimerkiksi käynnistettävä kannettavansa. Ja satunnaisille tehdään tunnustelutarkistus, vaikkei mikään piippaisi. Yllättäen lento on myöhässä kun matkustajat eivät oikein kerkiä portilla ajoissa kun jonoa on sekä check-iniin, passintarkistukseen että turvatarkastukseen... Lopulta sentään koneessa ja kohta kotomaassa. Matkalla selattu Iltis karistaa viimeisimmätkin kotikaipuut kulttuurin puolelta.