Tunneleita matkalla. Jälkimmäinen on 13 kilometrin pituinen.
Tunneleita matkalla. Jälkimmäinen on 13 kilometrin pituinen.
Lauantaiaamupäivällä vuoret olivat pilvessä, panoraama olisi
täysin valkoinen. Puolelta päivin alkoi sitten helpottamaan
ja kuvassa pilviä kun ne alkavat hajota ja siirtyä pois.
Äijät yhdellä ja sitten toisella huipulla. Pilvet hälvenemässä.
Pilvessä. Varoittavat jyrkästä teleskooppihissistä, mutta
oikeasti Ylläksen huipulle menevä ankkurihissi on jyrkempi.
Voi ei!
Parkki. Tero paipissa. Kalle paipissa, poistumassa funboxilta
ja rail tail lip.
Iltapäivällä toisessa rinteessä. Ei voi jaksaa enää.
Perään pari liinausta, ensin Tero ja sitten Kalle (pilven keskellä)
Les Menuiresin kylä ylhäältä katsoen ja Kalle rinteessä
lepäämässä.
Sunnuntai ja Tero, Viljo ja Kalle huipuilla.
Evästauko. Lion ja stiff upper lip.
Hiking kukkulalle on ohi ja voittajien on helppo hymyillä.
Hiking on rankka laji.
...mutta sen arvoista (huom: lisää kuvia tulee myöhemmin
kunhan Viljo palaa)
Lentokenttä vuoristossa.
Haettiin sitten melko jyrkkä metsäalue laskettavaksi. Kuvat eivät tee
oikeutta.
Poistumassa metsäreitiltä. Taustalla laskettu rinne.
Äijät rinnebaarissa. Vasemmalta oikealle Samuli, TKorho, Tero,
Ebu, Viljo ja Tommo.
Tungosta rinnebaarin läheisyydessä.
Väki (loivassa) rinteessä. TKorho, Ebu, Ebu, Viljo, Samuli.
Tero ja indy air. Ebu ja alastulo pitkän lennon jälkeen (on tämä
kuvien ajoitus hankalaa, varsinkin kun kamera vähän kohmeessa)
Tero funboxilla, TKorho lähtemässä hyppyyn ja maakontakti
hypyn jälkeen (on se siellä, valitamme ajoitusongelmia)
Pari kuvaa talosta, johon kaverit olivat majoittuneet.
Auringonlasku.