Tällä kertaa löytyi tällainen yösija. Vallan viihtyisä ja todella komea rakennus. Jostain syystä meille myös tungetaan kerta kerralta isompia autoja vuokraamosta.
Tällä kertaa löytyi tällainen yösija. Vallan viihtyisä
ja todella komea rakennus. Jostain syystä meille myös tungetaan kerta
kerralta isompia autoja vuokraamosta.
Täältä saapuu Tero. Ja perään Kalle.
Panorama huipulta. Melkein jaksoi leikata ja liimata
yhteen, ehkä joku päivä.
Huipulta kuvaa alas.
...jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla kompastut...
Joo, lunta oli paljon ja se oli pehmeää.
Ja Tero vähän alempana.
Samainen metsikkö hissin suunnasta kuvattuna.
Äijät terassilla. Paikkaa auringossa ei herunut, liian tungos.
Näkymää toiselta huipulta. Aika siirtyä Ranskan puolelle.
Laakso La Thuilen ja La Rosieren välissä. Harmi kun
oli niinkin laakea ettei paljoa päässyt nauttimaan pehmeästä
lumesta rinteiden vieressä kun vauhti typpäsi loppumaan.
La Rosieren laaksoa.
Linnoituksella Ranskan puolen korkeimmalla huipulla.
Viimeinen off-piste. Siellä alhaalla odottaa 10 minuutin
kävely paahtavassa kuumuudessa, mutta ensin rinne alas
Snickersin voimalla. (Joo, se rinne ei näy kuvassa ja
ne pisteet alhaalla ovat edellisiä laskijoita).
Ja hissille on päästy. Harmi kun rinne ei ollut koskematon,
mutta pienenä lohtuna valmiiksi tallottu reitti pois
laakson pohjalta.